ARKEA

Syyskuu on ollut kiireinen kuin mikä, oltiin Islannissa pitkä viikonloppu, täytin 30, Antti täytti 31, olin välissä flunssassa, pidettiin vihdoin tuparit ja raskaus on edennyt viimeiselle kolmannekselle eli neuvolassa sun muissa ryhmissä saa ravata viikoittain.

Reissu meni oikein hyvin ja siitä täällä rullaavat ihan omat postauksensa, joten en siitä sen enempää kirjoittele. Arjesta sitäkin enemmän. Täytin tosiaan kolmekymmentä ja ihme kyllä se ei tuntunut mitenkään erikoiselta, ei siis ainakaan vielä ikäkriisiä havaittavissa. Sain Antilta lahjaksi täydellisen kellon, sillä olen jo pitkään kaipaillut oikeaa rannekelloa ettei aina tarvitse kaivaa kännykkää ajan katsomiseen. Pidimme myös synttäreiden kunniaksi yhdistetyt synttäri/tuparit hodariteemalla, hieman sellaiseen "viimeiset juhlat ennen vauvaelämää" henkeen. Oli hodarit, popparikone, teeman mukaiset koristelut ja lasipulloja (olutta sekä Cokista). Ilta oli niin onnistunut etten sen aikana muistanut ottaa yhtäkään kuvaa, joten tämän postauksen hodarikuvat ovat seuraavien päivien jämistä otettuja.

IMG_4256.JPG
IMG_3958.JPG
IMG_4268.JPG
IMG_4259.JPG

Vespoilla ollaan ajeltu muutamat kerrat kun yritimme päästä käymään käymään kauppatorin lähellä olevaan skywheeliin, josta tosin myöhästyttiin ja aurinkoisina iltoina on ollut kiva ajella kun vielä on voinut. Huonolla säällä olen kuitenkin itse jättänyt ajamatta enkä enää kulje töihin Vespalla ihan vain turvallisuuden takia. Toni on tainnut aavistaa, että jotain outoa on tekeillä sillä se on vaatinut kipeästi huomiota. Se on päässyt sänkyyn köllimään melkein joka yö ja saanut rakkautta. Pötkö alkaa olla jo selkeästi eläkeiässä sillä tahti on hieman rauhoittunut ja turkki harmaantunut.

IMG_4267.JPG
IMG_2979.JPG
IMG_4258.JPG
IMG_4025.JPG
IMG_4386.JPG

Varoituksena lukijoille: Tästä eteenpäin tämä postaus sisältää vauvahuuruista horinaa. 

Äitiyslomaan on enää kuukausi, jännittää ja samalla en malttaisi odottaa enää yhtään. Mulla on ollut ihan mielettömän energinen olo ja herään viikonloppuisinkin jo ennen kahdeksaa ilman kelloa. Tää raskaus on tehnyt musta aamuihmisen ja Antin mukaan myös normaalin kun olen rauhoittunut monen asian suhteen. Haluaisin niin kovasti jo nähdä tän tyypin ja huomaan, että ajatukset ovat kovasti keskittyneet tulevaan vauvaan mitä pidemmälle päästään. Odotan paljon meidän yhteistä aikaa perheenä ja sitä miten elämä muotoutuu. En tiedä olenko koskaan jännittänyt mitään yhtä paljon.

Ostettiin Antin kanssa Torista täyspuinen lipasto, jota ollaan nyt kunnostettu melkein viikon verran. Ensin hiottiin vanhat maalit pois, kittailtiin, paikkailtiin ja pistettiin pohjamaalit. Tällä viikolla vihdoin saatiin tuotua lipasto tänne asuntoon asti ja päästiin maalaamaan sitä lopullisella pintamaalilla (murrettu keltainen!). Vielä pitäisi kiinnittää vetimet, käydä etsimässä avainlukot ja viimeistellä laatikot. Saatiin yhdistelmävaunut ja ollaan hankittu tarpeellisia vauvavarusteita. Meillä alkaa olla aika hyvin jo valmiina kaikkea vaatteista varusteisiin, sillä ollaan saatu hirveästi käytettynä juttuja ystäviltä ja työkavereilta. Mulla on myös yksi mammakaveri, jonka kanssa on äitiysloman alkaessa tarkoitus pitää kunnon käsityökerhoa missä virkataan ja tehdään tuttinaruja sun muita vauvatarvikkeita. Arki on siis oikein kivaa ja jännää, paljon odotusta. 

IMG_4266.JPG
IMG_4260.JPG
IMG_4257.JPG
IMG_4255.JPG
IMG_4254.JPG
IMG_4253.JPG
IMG_4252.JPG
 Processed with VSCO with e4 preset
IMG_4397.JPG

PS. Nämä kuvat yhtä lukuunottamatta ovat pitkästä aikaa kännykkäkuvia omasta privainstastani (@dtlsuvi). Pitkästä aikaa ollut piristävää tallentaa arkea ihan vain puhelimella, kun on nyt kanava missä jakaa vähän vapaammin sisältöä ei ihan kaikkien silmille julkisesti.

RATSASTAMASSA ISLANNINHEVOSILLA - ISLANTI

Jostain kumman syystä olen ajautunut tekemisiin Issikoiden kanssa jo kolmesti. Kaksi kertaa olen ratsastanut niillä Ruotsissa talvimaisemissa ja nyt vihdoinkin niiden synnyinsijoillaan Islannissa. Islanninhevoset ovat maailman vanhimpia hevosrotuja, ne tulivat alunperin Islantiin viikinkien mukana Norjasta. Nykyään niitä suojellaan tarkasti ja pitkän jalostuksen vuoksi Islantiin ei saa tuoda hevosia lainkaan, myöskään Islannista pois lähteneet issikat eivät saa palata takaisin. Islannissa näitä hevosia asuu noin 80 000 mikä on aika suuri määrä verrattuna maan asukaslukuun (noin 330 000).

Islanninhevoset ovat tavallista matalampia ja niillä on täysin oma askelluksensa. Issikat myös ovat helpohkoja jos ei koskaan ole ratsastanut, sillä ne tuppaavat kulkemaan jonossa nätisti. Meillä oli alkuun pieniä haasteita kun yhden porukassa olijan hevonen innostui laukkaamaan aitauksessa ja yritti heittää kyytiläisen selästä, siinä oli pientä kielimuuria havaittavissa kun ratsastaja yritti rauhoitella hevosta hyssyttelemällä ja kevyillä pruut käskyillä ja se taas meinaa issikoille, että juokse täysiä. Lopulta hevonen vaihtui rauhallisempaan ja päästiin liikkeelle, kaikki meni alun jännitysmomentin jälkeen oikein mainiosti ja käytiin vetämässä reilun tunnin lenkki Islannin upeissa maastoissa. Antti oli ensimmäistä kertaa koskaan hevosen selässä ja itse raskaana ratsastamassa, mutta retki oli mitä onnistunein ja ohjaajat kyllä hyvin pitivät meidät mukana menossa.

Ratsastuksen jälkeen oli tarjolla vielä pientä välipalaa Islantilaisittain tallin omistajien kotona. Jos siis issikat kiinnostaa Reykjavikin lähellä niin voin kyllä täysin suositella Viking Horsesia. Heidän sivuiltaan kannattaa käydä katsomassa hintoja ja muita tietoja: http://vikinghorses.is/

ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES ICELANDIC HORSES

Olimme matkalla ZO-ON Icelandin kutsumina, emmekä vastanneet matkakustannuksista itse. 

REYKJAVIK - ISLANTI

Meidät noudettiin suoraa kentältä aamulla hieman kahdeksan jälkeen. Aikaero oli puolellamme Islantiin tullessa sillä saimme lennosta huolimatta lisää tunteja päiväämme. Ensimmäistä kertaa varmaan koskaan elämässäni lento oli myös puoli tuntia etuajassa perillä, mieletöntä. Heti ensimmäisenä ajoimme ZO-ON:in toimistolle valitsemaan reissullemme asianmukaiset vaatteet. Siellä sitä sitten hetki intoiltiin kuin lapset karkkikaupassa kaikkien ihanien outdoor-vaatteiden keskellä. Saatiin kamat kasaan ja mentiin aamiaiselle.

Matka jatkui kohti Reykjavikin kuvatuinta kirkkoa Hallgrímskirkjaa, jossa käytiin kuuntelemassa massiivisten urkujen sointia. Kierreltiin Downtownia pitkin aina Harpalle asti, joka vastaa hieman Helsingin musiikkitaloa yhdistettynä kongressitiloihin sekä taiteeseen. Pienelle turistikierrokselle mahtui siis uusia ja vanhoja rakennuksia sekä mieletön aurinko. Takkia ei tarvinnut lainkaan ja käsitykseni islantilaisesta säästä romuttui heti. Lämpöä oli enemmän kuin Helsingissä monena kesäpäivänä.

Kiertelimme Reykjavikissa ensimmäisenä aamuna tovin ja pyörähdimme paikalla myös viimeisenä päivänä. Mieleen jäi matalia suhteellisen uusia rakennuksia, paljon ihania pieniä kivijalkakauppoja, hyvä tunnelma ja täydellinen sää. Oikein mukava pääkaupunki meren tuntumassa.

REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK REYKJAVIK

Olimme matkalla ZO-ON Icelandin kutsumina, emmekä vastanneet matkakustannuksista itse.