TULEVAN SEIKKAILIJAN HUONE

Lastenhuone on vihdoin valmis, joten ajattelin jakaa tänne muutaman kuvan siitä. Voi olla, että tässä jatkuu pieni postaustauko, mutta se on nyt varmasti ihan ymmärrettävää, koska ajatukset ovat aikalailla tässä tulevassa perheenlisäyksessä. Täällä on tosiaan kaikki valmista ja nyt vaan odotellaan milloin tyyppi päättää tulla maailmaan. Pikkasen jännittää, mutta ei ole mikään paniikki päällä, aika rauhallisin ja odottavaisin mielin ollaan. Tosiaan olen itse ommellut ja askarrellut aika paljon kaikkia juttuja vauvalle. Ompelin reunapehmusteen, lakanat, kauratyynyt itselleni, viirinauhan, leluja, tein mobilen, vaunulelun, tuttinauhoja ja kaikenlaista pientä. Kunnostetettiin myös itse lipasto ja löydettiin nettikirppikseltä vanha rottinkisänky missä on renkaat alla. Sänkyä voi sitten siirrellä meidän makuuhuoneen ja tämän lastenhuoneen välillä tai heijata edestakas kämppää sitten tarvittaessa.

Haluttiin aika neutraaleja värejä huoneeseen, eikä vieläkään paljasteta kumpi sieltä on tulossa. Kuvissa näkyy toi meidän niin sanottu "työnimi", joka on Mooses ollut ihan alusta asti siitä hetkestä kun saatiin itse tietää raskaudesta. Halusin hoitotasoksi tuollaisen ihanan korin jossa voi sitten pukea vauvaa, kun kaikki vaatteet löytyvät alapuolelta lipastosta. Meillä on erikseen vielä kylpyhuoneessa pyykinpesukoneen päällä vesipisteen lähellä oleva hoitotaso missä voi sitten vaihtaa vaippoja ja hoitaa pesuhommia. 

Punotun hoitotason tilasin Mini Aislingilta, jos joku muukin siitä innostui. Muuten kaikki onkin itsetehtyä tai kirppareilta metsästettyä. Tästä tuli jotenkin niin meidän henkinen, etten kestä. Monia matkajuttuja on päätynyt myös mukaan kuten Jenkeistä kansallispuistokortit tauluksi ja unisieppari mobileen, Kanadasta otetusta valokuvasta peurataulu, vaatteita ja tekstiileitä Islannista, Norjasta, Kroatiasta sekä tietty Suomesta. Uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa. Hyvin on kaikki tavarat saatu mahtumaan vaikka meidän asunto ei mikään valtava olekaan ja tosiaan nyt vaan jännityksellä odotetaan.

VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE VAUVAN HUONE

RASKASTA OLLA RASKAANA JA SEN SAA SANOA

Tämä ei ole äitiysblogi eikä raskausblogi, tajusin kuitenkin, että juuri siksi minun on äärimmäisen tärkeää kirjoittaa tästä aiheesta. Tämän saattaa lukea useampikin henkilö joka ei ole koskaan, joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan ollut raskaana ja saa heidät ymmärtää millaista on olla raskaana.

Kerroin eilen henkilökohtaisella yksityisellä instagramtililläni, että kaipaan omaa kroppaani takaisin, kerroin rehellisesti ahdistuksestani raskauden tuomiin kiloihin ja siihen miten paljon raskaus näin kahdeksan kuukauden jälkeen rajoittaa elämääni. Tänään aamulla luin jodelista tällaisen aloituksen  "Dtl Suvi valittaa lihomisestaan/"kroppakriisistään". Mitä hän oikein odotti että raskaus sitten tuo tullessaan? Olisi onnellinen että saa lapsen. En jaksa tota valitusta." Tämä törkeästi yksityisyyttäni rikkonut keskutelu pisti minut miettimään miksi nykypäivänä raskauden ympärillä on edelleen joku omituinen hattarapilvi, joka leimaa sinut heti huonoksi jos et nauti täysin rinnoin raskaudestasi.

Itseäni suoraa sanottuna ärsyttää tämä yleinen mielikuva mikä raskaudesta tällä hetkellä on valloillaan. Pitäisi hehkua, olla onnellinen ja erityisen kiitollinen tästä raskaudesta. Jos raskaus ei ole elämäsi parasta aikaa olet jo valmiiksi huono äiti. Yhteiskunta luo valtavan paineen jo ennen vauvan syntymää sille miten saa ajatella. Haluaisin henkilökohtaisesti tavata sen naisen joka pystyy 9 kuukautta olemaan yhtä onnea ja rakkautta. Normaalit ihmiset stressaavat uudesta työstä, muutoista ja vaikka mistä pienimmistäkin muutoksista elämässä niin miten ihmeessä raskaana olevien naisten voidaan edes olettaa katsovan maailmaa pelkkien pinkkien lasien läpi? Raskaus on yksi isoimpia muutoksia mitä ihminen elämässään kokee. Meidän elämä ei enää koskaan tule olemaan sama kuin ennen raskautta, kroppani ei tule enää koskaan olemaan sama kuin ennen raskautta, miten ihmeessä sen voisi käsitellä ilman kaikkia maailman tunteita.

Ennen lapsen syntymää käy läpi valtavan skaalan tunteita onnenkyynelistä hirvittäviin painajaisiin. En ole koskaan elämässäni tuntenut yhtä vahvasti kaikkia tunteiden ääripäitä näin lyhyessä ajassa. Pelkään ajoittain kuollakseni sitä miten pärjään, mitä jos en pärjää, mitä jos epäonnistun täydellisesti ja pilaan kaiken, miten pärjäämme yhdessä, miten tämä vaikuttaa elämäämme, mitä jos vauvalle tapahtuu jotain, mitä jos sitä, mitä jos tätä. Olen epäröinyt, itkenyt, panikoinut, ahdistunut, nähnyt painajaisia, romahtanut ja vaipunut epätoivoon. Sen lisäksi olen ollut niin onnellinen, että olen itkenyt holtittomasti pelkästä onnesta, olen täyttynyt niin pakahduttavalla rakkauden tunteella etten ole saanut henkeä, olen innnostunut, iloinnut, nauranut ja tuntenut valtavaa kiitollisuutta. Olen myös kokenut äärimmäisen tärkeäksi, että olen voinut käydä läpi nämä kaikki tunteet negatiivisista ajatuksista niihin maailman onnellisimpiin asti. Olen voinut avoimesti puhua niistä Antille ja ystävilleni, saanut tukea sekä ymmärrystä. 

Voitte miettiä itse miltä tuntuu kun oma keho ei pystykään yhtäkkiä samaan kuin ennen. Ei kyse ole lihomisesta ja siitä näyttääkö hyvältä vai ei, se on aivan minimaalinen osa kroppaan liittyvästä ahdistuksesta. Kyse on siitä, että oma kehosi elää aivan omaa elämäänsä yhdeksän kuukauden ajan (mikä on muuten aika hemmetin pitkä aika). On täysin arpapelia miten raskaus kehoosi vaikuttaa, joillain ei lainkaan ja joillekin se on yhtä taistelua joka ikisenä päivänä. Vaikka vauva olisi kuinka toivottu, odotettu ja rakastettu ei se mitenkään vähennä kipuja tai ahdistusta mitä kaikki nämä muutokset saavat aikaan. Eikä myöskään se, että niistä avoimesti puhuu vähennä sitä miten onnellinen on tulevasta vauvasta. Olen ihan hemmetin kiitollinen siitä, että meille on tulossa vauva, en silti rupea valehtelemaan itselleni tai muille, että raskaus olisi elämäni ihaninta aikaa, sillä vaikka se sitäkin ajoittain onkin niin kyllä tämä on myös välillä ihan hemmetin raskasta.

En halua tällä tekstillä kerjätä huomiota tai kaipaa tsemppausta. Pääosin oma raskauteni on ollut ihanaa ja mukavaa. Toivoisin kuitenkin, että tällainen illuusio raskausonneilusta puhkeaisi ja saisi puhua asioista rehellisesti ilman, että siitä tuomitaan ja kivitetään heti jossain keskusteluforumilla. Me raskaana olevat naiset arvostelemme itseämme ihan tarpeeksi tässä yhdeksän kuukauden aikana, siihen ei tarvita ulkopuolisia ihmisiä joille raskaus ei kuulu pätkän vertaa. Se, että joku toinen ei voi saada lapsia ei ole mikään syy miksi en saisi tuntea näitä fiiliksiä omasta raskaudestani, meistä jokainen on vastuussa vain omasta elämästään. 

Raskaus on vasta alkua matkalle joka kestää koko elämän, se valmistaa henkisesti siihen mitä on tulossa. Se on meidän jokaisen henkilökohtainen matka iloineen ja suruineen. Kunnioitetaan sitä ja koitetaan muistaa, että meillä kaikilla ihmisillä on oma tapamme käsitellä asioita ja oma tapa elää elämää. Minä saan onneilla, hehkuttaa, iloita, valittaa ja tuskailla juuri niin paljon kuin haluan, se ei ole pois keneltäkään toiselta eikä se varsinkaan ole pois siitä miten onnellisia olemme tulevasta vauvastamme. 

raskaana on raskasta
raskaus
raskaus
raskaus
raskaana on raskasta
raskasta olla raskaana

MEIDÄN VAATEVALINNAT TALVIRETKEILYYN

Varusteista kysellään aina tasaisin väliajoin ja meidän retkeilyvaatteista olenkin postauksen kirjoitellut, kannattaa myös käydä katsomassa pakkauslista kaikelle ja vinkkejä retkeilyvarusteisiin. Kesäisin on kuitenkin hieman eri varustus kuin talvisella kelillä, joten ajattelin nyt kertoa millaisella kokonaisuudella me vedetään talvella tuolla ulkona.

Kaiken a ja o talvella on kerrokset ja kerrosten yhteensopivuus. Kerroksista ei kovin paljon ole iloa jos ne ovat liian tiukat tai liian löysät, väärää materiaalia tai väärässä järjestyksessä. Talvella materiaaleilla on paljon suurempi merkitys kuin kesällä, mutta lähes kaikkia retkeilyvaatteita voi käyttää ympäri vuoden nimenomaan kerrostamalla kunhan kerran ostaa järkeviä.

Tehtiin tässä huvikseen myös tällainen lyhyt höpöttelyäänite, jota ei suunniteltu lainkaan kunhan kokeiltiin miltä kuulostaisi kahdestaan juttelu. Näin saataisiin yhdessä tehtyä sisältöä tänne kun Antti kuitenkin aika vahvasti on mukana näissä jutuissa. Ajatuksen tasolla kiinnostaisiko teitä mahdollisesti satunnaiset äänitteet aiheista paku, reissut, valokuvaus, retkeily tai parisuhde. Tässä meidän ääninäyte hieman levottomista flunssaisista iltatunnelmista.

talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet

Aluskerrastot ja alusvaatteet

Aluskerrastot molemmilla on kesät sekä talvet merinovillaa ihan alushousuja myöten. Tykätään molemmat todella paljon Mons Royalen merinovilloista ja molemmilta löytyy kyseisen merkin alushousut, useammat pitkät kalsarit, pitkähihaiset paidat ja muutama paksumpi/erikoisempi merinovillavaate (Antilla merinovillahaalari ja tekninen merinovillapaita). Näiden mallit, värit ja laatu ovat koko hinnan väärti. Omassa käytössäni samat pitkät kalsarit ovat kestäneet kohta 5 vuotta eivätkä ole menneet miksikään. Nukutaan pakkasella aluskerrastot päällä ja yleensä öitä varten onkin vaihtoparit olemassa.

talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet

Jalat ja alaosat

Jalkoihin tulee laitettua usein tuplasukat merinovillaisina tai paksut villasukat. Yhdet villasukat itselläni on kotonakin nukkumiseen. Kenkinä meillä oli nyt viimeisimmällä reissuilla nahkaiset puolikorkeat goretex päiväretkikengät ja toisena parina talvikumisaappaat (erityisesti pakussa parhaat). Vaelluskenkiin meillä on erilliset villapohjalliset myös olemassa. Kengissä tärkeintä on se, etteivät ne päästä lunta tai vettä läpi ja tilaa on oltava hyvin villasukalle, että veri pääsee kiertämään ja varpaat eivät pääse jäätymään puristuksissa.

Aluskerraston päälle tulee laitettua joko fleeceverkkarit tai villahousut, päällimmäisenä ei oikeastaan kumpikaan käytä enää mitään muita kuin Sastan sarkahuosuja. Lämmittävät kastuessaankin, ovat aivan super mukavat päällä ja lämpöiset olematta hiostavan kuumat. Hullun hyvät housut ja Antti kulkee näissä päivittäin töissäkin. Tuulisella kelillä kuitenkin on hyvä olla joko kuorihousut tai kevyesti topatut tuulta pitävät housut.

talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet

Yläosat

Merinovillakerraston päälle on molemmilla vaihtoehtoina sekä Fleeceä, että villaa ohuemapana ja paksumpana. Niitä voi sitten yhdistellä lämpötilan mukaan tunkematta kuitenkaan liikaa päälle samaa aikaa. Itselläni se on vähän joko tai. Antilla on lisäksi villaisia kauluspaitoja joiden päälle mahtuu helposti fleece tai villapaita. Yksi parhaimpia villapaitoja on XXL:n metsästyspuolelta löytynyt paksu korkeakauluksinen villapaita joka maksoi aikanaan muutaman kympin. Paksut ja painavat villapaidat ovat yleensä kaikista lämpöisimpiä (sillä oletuksella, että ne ovat täyttä villaa huom!), mutta ne vievät myös eniten tilaa laukussa.

Kevytunsikkaa ilman ei voisi varmaan kumpikaan enää elää, usein se menee ihan sellaisenaan, mutta toisinaan päälle tulee vedettyä vielä kuoritakki. Kevytuntsikat menevät välikerrastona, päällystakkina, taukotakkina, tyynynä, lisälämmikkeenä makuupussissa ja oikeastaan kaikissa tarkoituksissa kunhan muistaa, että takki tarvitsee myös ilmaa lämmittääkseen (ei siis pidä ahtaa liian montaa kerrosta tiukaksi paketiksi). Kevyempänä ratkaisuna meillä on molemmilla Sastan Sarkatakit, jotka menevät hyvin myös kaupungilla, jos ei halua näyttää ihan täysin eräretkeltä karanneelta, niiden ainoa miinus on, että kovalla tuulella häviävät hieman kuoritakille. Äärimmäisenä ratkaisuna nämäkin voi toki heittää kaikki päälle.

Saatiin myös Zo-onilta Islanninreissulta molemmat talviparkat, Antin versio on untuvaa ja itse otin tuollaisen missä sisällä irrotettava fleeceosa. Nämä eivät ole mitkään parhaimmat jos on tarkoituksena on liikkua sujuvasti eikä halua tuntea oloaan tönköksi, mutta hyvät talvitakit kuitenkin ja varsinkin pakureissuillu hyvät. 

talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet

Asusteet

Pipot, hanskat ja kaulurit meillä on myös merinovillaa tai tavallista ja hanskoina päälle vedetään usein nahkaiset tai jotkin vettä hylkivät tuulta pitävät käsineet. Kaulahuiveja ei reissuilla käytetä kumpikaan vaan pidetään mielellään noita tuubihuiveja joiden lisäksi meiltä löytyy sellaiset aikuisten kypärämyssyt jotka voi laittaa yöksi päälle. 

talviretkeily vaatteet
talviretkeily vaatteet

Materiaalit ja merkit

Meidän ehdottomat suosikit ovat Sasta ja Patagonia, näiden lisäksi varustelekasta ollaan hankittu nimenomaan noita sukkia, käsineitä ja kypärämyssyt. Merkeillä ei sinänsä ole väliä, mutta nämä olemme itse todenneet parhaiten meillä toimiviksi. Materiaaleina meidän top 3 menee muodossa: merinovilla, untuva ja villa.

talviretkeily vaatteet
P1170879.jpg

Tässä vielä pienenä listana mitä otetaan yleensä mukaan pakureissulle, lyhyille reissuille ei tosin tuotakaan kaikkea:

  • Aluskerrastot merinovillaa x2 - Mons Royale
  • Alushousuja ja urheiluliivit merinovillaa - Mons Royale
  • Kevytuntuvatakki - Patagonia
  • Villapaidat (yksi ohuempi ja yksi tosi paksu pidemmälle reissulle) - Kirppiksiltä löydettyjä - Norjalaisia
  • Ohuet sukat merinovillaa x2 - Varusteleka
  • Paksut villasukat x2 - Mummojen kutomat
  • Villahousut - Hakaniemen halli
  • Kuorihousut ja kuoritakki - Haglöfs
  • Sarkahousut ja sarkatakki - Sasta
  • Pipo ja kypärämyssy - Vai-ko ja Varusteleka
  • Kauluri - Varusteleka
  • Hanskat, alle ohuet merinovillaiset päälle nahkahanskat tai tekniset - Varusteleka
  • Fleecet (ei aina mukana) - Patagonia, Sasta ja ZO-ON
  • Fleeceverkkarit (ei aina mukana) - Sasta