JÄÄHYVÄISET

Olen viettänyt puolet elämästäni somessa, olen jakanut elämästäni paljon enemmän kuin yksikään ystävistäni ja antanut välillä liikaakin. Olen elänyt osana internetin läpimurtoa. Olen saanu seurata sen kehitystä ja päässyt niin sanotusti mukaan alusta asti. Muistan vieläkin kuinka ensimmäisiä somehetkiä hidasti aikoinaan puhelimeen kytketty liittymä, jonka käyttöön oli 10 minuutin aikaraja. Miettikää, mitä tekisitte jos teillä olisi päivässä vain 10 minuuttia aikaa somelle tai älylaitteille? Eikö oli oikeastaan aika ihanaa? Olen viettänyt somessa niin paljon aikaa, että on todella vaikea kuvitella elämää täysin ilman sitä, siksi kaikesta siihen liittyvästä luopuminen on yllättävän vaikeaa.

Olen aina ollut kiinnostunut internetin ilmiöistä ja ollut liittymässä kaikkialle ensimmäisten joukossa. Olen pitänyt blogia 10 vuotta, sitä ennen kirjoitin yksityiseen nettipäiväkirjaan vuosia ja jaoin kuvia irc-galleriassa. Olen 15 vuotta jakanut elämääni lähes päivittäin tuhansille ihmisille. Muistan kuinka teininä oli hauskaa kun joku tunnisti kadulla ja huuteli nimimerkillä perään. Blogia aloittaessa en kuitenkaan tehny sitä julkisuuden tai huomion takia, vaan halusin kanavan missä pystyi vapaasti fiilistelemään elämää ja kaikkea mitä siihen kuului parikymppisenä. Musiikkia, vaatteita, siistejä juttuja, juhlia, poikia, kenkiä jne. Toki blogi on kasvanut tässä mukanani ja aiheet eläneet, mutta silti minusta on jo pitkään tuntunut siltä ettei tämä enää ole sitä mitä haluan tehdä. 

Olen itse lopettanut kaikkien blogien lukemisen, käyn vain satunnaisesti vilkaisemassa muutamien vanhojen suosikkien kuulumisia. En tiedä milloin mutta jossain kohtaa blogimaailmassa tapahtui ratkaiseva käänne, joka vei mukanaan kaiken sen mitä blogeissa ennen rakastin. Elämänmakuisuuden, inhimilliset virheet, arjen ja aitouden. En löydä blogeista enää mitään mihin samaistua. En myöskään nykyään luota mihinkään mitä luen, kun lähes kaikki on pelkkää yhteistyötä toisensa perään. Aivan kaikki tuntuu olevan ostettavissa ja rahan takia mainostetaan lähes mitä tahansa aina vain tökerömmin ja lukijoita aliarvioiden. Kulutushysteerialla ei ole mitään rajoja ja tuntuu, että monella on tosi rankasti sumentunut päässä niin reissaamisen kuin muunkin materian kanssa. Ymmärrän ja tiedän, että suurin osa tekee tätä työkseen, mutta en silti ymmärrä sitä mihin suuntaan ollaan menossa.

En yksinkertaisesti halua olla enää tässä skenessä mukana. En ole koskaan tehnyt tätä rahasta, se kuitenkin vaikuttaa myös siihen onko koko blogia järkeä ylläpitää pelkästä hyväntekeväisyydestä. Jatkuvasti huomaan jonkun toisen käyttävän hyväksi sitä sisältöä ja ideoita mitä blogiin ilmaiseksi tuotan. On sulaa hulluutta käyttää tunteja isoihin faktapostauksiin joista ihmiset poimivat parhaat vinkit talteen eivätkä edes kiitä. Omat juttuni eivät ole enää omia vaan aina on joku joka tekee niillä rahaa. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt inspiroimaan saamatta siitä mitään kiitosta. 

Bloggaaminen vie myös aikaa ja järkeä. En halua elää elämääni miettien millaisen postauksen siitä saan, en halua olla tilivelvollinen kenellekään omista valinnoistani. Bloggaajana jostain syystä joudut hyväksymään jatkuvan arvostelun, joudut lukemaan henkilökohtaisten asioittesi levittelyä jodelissa, yleensä ei ole edes väliä ovatko juorut totta vai ei sillä osa ihmisistä on valinnut jo valmiiksi etteivät pidä sinusta. Et voi koskaan miellyttää kaikkia ja vaikka tekisit mitä niin mikään ei riitä, sinun pitäisi AINA olla parempi ja ajattelevaisempi ihminen kaikessa, mutta et saa kuitenkaan olla liian hyvä tai sinut leimataan ylimieliseksi valehtelijaksi. Internet ei myöskään unohda koskaan eikä anna anteeksi, yksikin väärä sanamuoto niin sinut heitetään leijonille. Sananvapaus on Suomessa yksi iso vitsi, täällä saa olla tasan yhdenlaisia mielipiteitä jos haluaa säilyttää kasvonsa. Mielekkyys kirjoittamiseen kuolee jo siinä kohtaa kun joudut miettimään missä muodossa minkäkin asian kirjoitat ettei kukaan vain pahastu. Ja vaikka tekisit mitä niin silti on aina joku joka vääntää kaiken ympäri. Bloggaajana et koskaan ole tarpeeksi.

Näistä ja monista muista syistä olen päättänyt lopettaa bloggaamisen. Yritin antaa itselleni mahdollisuuden ottaa rennommin ja jakaa mitä haluan, mutta oikeastaan mulla on täällä kotona kaksi tyyppiä kenen kanssa haluan jakaa mulle tärkeät asiat, enkä missään blogissa. Tämä ei vain yksinkertaisesti ole enää minua varten. On aika keskittyä minulle tärkeisiin asioihin ja tehdä niitä ihan vain itseäni varten. Uskon että tämä blogin lopettaminen vapauttaa itselleni paljon hyvää energiaa jonka myötä voin tehdä jotain uutta ja ihanampaa. Mulla on maailman ihanin perhe, joka on mulle tärkeintä nyt.

MITÄ SEURAAVAKSI

En tosiaankaan tiedä. En tiedä mitä teen tälle sivulle tai blogille. Maksan vuosimaksua sekä palvelimesta että domainista joten tuskin ikuisesti jaksan tätä ylläpitää. Ehkä teen tästä itselleni kuvausportfolion jonka arkistoihin blogi saa jäädä, ehkä en. Vuodeksi eteenpäin on kuitenkin vielä sivua maksettu, joten ihan heti nämä jutut täältä eivät ole katoamassa. Sitä en tiedä mihin jaan kaikki jakamattomat kuvani, kenties tänne sivuille pelkkinä kuvina ilman tekstiä tai sitten ne jäävät omiin arkistoihini. Ehkä aika näyttää.

KIITOKSET

Kiitos teille lukijoille kaikista näistä hetkistä, kiitos siitä että olette olleet mukana näiden vuosien tai kenties viikkojen ajan. Olen aina lukenut jokaisen kommentin ajatuksella ja monet niistä ovat jääneet mieleeni. Parasta on ollut kuulla kuinka olen auttanut tarinoillani sellaisia jotka eivät itse syystä tai toisesta pääse matkustamaan. Tai ne viestit joissa kerrotte kuinka uskaltauduitte metsään yöksi tai vaikka edes päiväretkelle. Olen saanut vaikka mistä maista viestejä siitä kuinka olette päätynyt reissuun tiettyyn paikkaan kuvieni myötä ja kokemuksista joita ette olisi tulleet ajatelleeksikaan ilman blogia. Ne ja sadat muut kommentit ovat olleet tämän bloggaamisen ehdottomasti parhaita puolia. Ilman niitä ja teitä lukijoita, olisin tuskin näin pitkään kirjoitellut juttujani. Olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista ja kokemuksista mitä tämä blogi on tuonut mukanaan, tämä on ollut ihanaa, mutta aikansa kutakin. 

Kiitos sinulle, kiitos että olet siellä ja kiitos että luet.  

 Processed with VSCO with c7 preset
 Processed with VSCO with m5 preset
 Processed with VSCO with m5 preset
 Processed with VSCO with c7 preset
 Processed with VSCO with m5 preset
 Processed with VSCO with c7 preset
 Processed with VSCO with m5 preset
 Processed with VSCO with m5 preset

PLITVICEN KANSALLISPUISTO - KROATIA

EUROOPAN ROAD TRIP - PÄIVÄ 12

Edellisenä päivänä oltiin ajettu ihan Plitvicen lähistölle ylihinnoitellulle leirintäalueelle. Leirintäalue oli myös ainoa missä passimme otettiin säilöön majoittumisen ajaksi. Ei kuitenkaan jaksettu lähteä etsimään muutakaan ja Antilla oli kiire päästä katsomaan jalkapalloa, joten jäätiin. Aamulla meidän oli tarkoitus nousta ajoissa ja olla heti aamusta Plitvicessä, mutta todellisuudessa pääsimme paikalle vasta joskus 11 maissa. Koko aamun taivaalla pyörivät harmaat pilvet ja toivottiin, että ne olisivat väistyneet ennen puistoon pääsyä. 

Tämä paikka oli yksi odotetuimpia paikkoja omalla listallani. Tämä Unescon maailmanperintöihin kuuluva kohde on kuuluisa 16 järvestä ja niiden välille muodostuneista vesiputouksista joita puistossa on valtava määrä. Kukapa ei tykkäisi vesiputouksista. Niinpä niin, paikalla tosiaan oli meidän lisäksi aika paljon muitakin ihmisiä. Käytettiin puiston kiertämiseen melkein koko aamupäivä ja varaisinkin aikaa noin 4-6 tuntia jos haluaa fiilistellä kunnolla.

Täytyy rehellisyyden nimissä kuitenkin myöntää, että olin hieman pettynyt. Paikka oli kyllä upea, mutta ei ehkä niin mieletön mitä kaikesta hehkutuksesta olin ajatellut sen olevan. Joka puolella vallitseva ryysis toki myös vaikutti asiaan kun ihmiset sekoilivat kävelyreiteillä, tungeksivat ja no olivat tyypillisiä mölyäviä itsejään selfietikkujensa kanssa. Vähän väliä jättäydyttiin odottamaan että päästään eroon milloin mistäkin ryhmästä ja saataisiin edes hetken rauhaa. Tähän kaikkeen kun vielä lisättiin 50 euron hintalappu meidän visiitille niin vähän jäi sellainen olo, että rahalla olisi saanut jotain parempaakin. Tosin nyt on tämäkin nähty ja voin vetää sen omalta haavelistalta. Eli oma suositukseni kaikille muille vierailijoille on se, että menkää heti kun puisto aukeaa jos haluatte nauttia tästä kauniista luonnonihmeestä edes hetken hiljaisuudessa.

IMG_9929.jpg IMG_9933.jpg IMG_9936.jpg IMG_9947.jpg IMG_9967.jpg IMG_9976.jpg IMG_9983.jpg IMG_9990.jpg IMG_9996.jpg IMG_0013.jpg IMG_0020.jpg IMG_0025.jpg IMG_0033.jpg IMG_0050.jpg IMG_0040.jpg IMG_0064.jpg IMG_0104.jpg IMG_0109.jpg IMG_0140.jpg IMG_0173.jpg IMG_0216.jpg IMG_0198.jpg IMG_0206.jpg IMG_0245.jpg IMG_0258.jpg IMG_0285.jpg IMG_0314.jpg

BALATON - UNKARI

EUROOPAN ROAD TRIP - PÄIVÄ 10 JA 11

Meidän oli tarkoitus ajella suoraa Kroatiaan, mutta matkanteko oli jotenkin todella hidasta ja ruuhkaista. Lämpötilakin lähestyi 40 astetta eikä tuulenvireestä ollut tietoakaan hitaasti köröttelevän liikenteen vuoksi. Oltiin ihan hiessä ja Balatonin lähellä päästyämme aloin ehdotella Antille pientä pulahdusta järveen. Otettiin lennosta leirintäalue ja mietittiin, että samallahan tässä sitten viettää juhannuksen Unkarissa pulikoiden sen sijaan, että istutaan autossa koko päivä. Paikka oli aivan täydellinen, uitiin ja hengailtiin lähinnä uikkareissa iltapäivä ja vielä seuraavankin päivän aamu. 

Unkarissa on todella vähän järviä ja ne ovat pääasiassa hyvin pieniä. Balaton on kuitenkin keski-Euroopan suurin järvi ja niin iso ettei vastarannalle juuri näe kuin kirkkaalla kelillä. Pisimmillään se on 77 kilometriä ja leveimmältä kohdaltaan 14 kilometriä. Järvi on suosittu vierailukohde niin paikallisten kuin turistienkin puolelta. Paikalliset tulevat tänne usein telttailemaan viikonloppuisin ja alueella on paljon toimintaa konserteista lähtien. Eteläisempi puoli on tasaista ja pohjoisempi puoli hieman vuoristoisempaa. Me jäimme eteläiselle puolelle sillä alunperin oli tarkoitus ajaa vain ohitse, mutta itseä alkoi kovin kiinnostaa tuo pohjoisempi puoli järvestä. 

IMG_9545.jpg IMG_9548.jpg IMG_9558.jpg IMG_9566.jpg P1010010.jpg IMG_9588.jpg IMG_9591.jpg IMG_9610.jpg IMG_9662.jpg IMG_9689.jpg IMG_9696.jpg IMG_9714.jpg IMG_9727.jpg IMG_9729.jpg IMG_9735.jpg IMG_9740.jpg IMG_9750.jpg IMG_9765.jpg IMG_9774.jpg IMG_9784.jpg IMG_9847.jpg IMG_9800.jpg IMG_9885.jpg