TEEMAVIIKKO: RANSKANBULLDOGGIA HANKKIMASSA?

19

Aika moni on täällä tainnut innostua ranskiksista. Joten ajattelin itse vähän kertoa rodusta ja asioista joihin kannattaa varautua kyseisen rotuista koiraa hankkiessa. Saan surullisen usein edelleen linkkejä tänne esim. keltaisen pörssin sivuilta kuinka joku on ostamassa sieltä pentua josta näkee kilometrin päähän, että se on pentutehtailu. Ja olen monet kerrat jutellut ihmisten kanssa joilla on myös ranskis ja jotka ihmettelevät kun koira on niin sairas vaikka samalla syöttävät sille pelkkää keinotekoista ruokaa. Mikään ei tee mua yhtä onnettomaksi kuin ihmiset, jotka hankkivat koiran koska ne ovat niin kivoja, mutta eivät ole valmiita tarjoamaan sille niitä asioita mitä kuuluisi. Tarpeeksi huomiota, oikeanlaista ruokaa, yhteistä aikaa, kouluttamista, liikuntaa ja rahaa.

Yleisesti koiran hankinnasta

Koira ei ole lelu, se ei ole seuraneiti, se ei ole ihminen eikä ihmissuhteen korvike. Mutta koira voi olla paras ja uskollisin ystäväsi, lohduttaja, perseelle potkija, jokaisen päivän piristys ja vastuun kasvattaja. Jotkut koirat elävät parhaimmillaan melkein 20 ikävuoteen asti ja ranskiksilla eliniän ennuste on noin 10 vuotta, se ei siis todellakaan ole mikään hetken harrastus. Vaikka koira pärjääkin yksin kun olet töissä niin se silti tarvitsee koko elämänsä ajan vähintään ne 3 lenkkiä päivässä ja ruuan. Jos sinulla on 10 vuotias lapsi kotona niin ne yleensä osaavat ottaa jo ruokaa kaapista itse ja käydä vessassa, kerrostalossa asuva koira ei osaa itse käydä tarpeillaan eikä osaa tehdä itselleen ruokaa. Eli tiivistetysti olet vastuussa koiran syömisestä, liikkumisesta sekä tarpeiden tekemisestä koko sen elämän ajan, joka tietysti parhaimmillaan on melkein 20 vuotta. Se ei todellakaan ole mikään ihan pikkuhomma vaan iso sitoutuminen, jota ei voi kuitata sillä ettei huvita tai jaksa, se vaan on jaksettava jos leikkiin lähtee. 

Älä siis hanki koskaan koiraa vain siksi, että se on söpö ja sellainen olisi kiva. Vaan siksi, että olet valmis ottamaan vastuullesi ja perheeseesi jonkun toisen, olet valmis harrastamaan sen kanssa ja osoittamaan sille huomiota, etkä hylkää sitä heti kun se ei enää sovikaan kuvioon. En kestä ihmisiä, jotka lapsia hankkiessa hylkää oman koiransa tai hylkää koiran kun se ei enää olekaan söpö pentu, älä ota koiraa jos et ole valmis hoitamaan sitä koko sen eliniän ajan. Mutta katsotaas mitä sitten tehdään kun on mietitty kuukausien tai vuosien ajan sitoutumista eläimeen ja todettu, että omat rahkeet riitää.

lasipää2

Rodun valitsemisesta

Ota selvää roduista. Tämä ei ole mikään vitsi tai mitään sanahelinää vaan ihan tosissaan todella tärkeä juttu ihan vain senkin takia, että sitten oikeasti jaksat ja haluat viettää ne 10 vuotta sen saman koiran kanssa. Eihän kukaan mene naimisiinkaan sellaisen ihmisen kanssa joka ei sovi sinulle ollenkaan, koirien rotuerot ovat valtavia ja siksi onkin ehdottoman tärkeää löytää se oma juuri sinulle sopiva. Ei esimerkiksi ole mitään järkeä hankkia vinttikoiraa jos itse on niin patalaiska että sohvalta jääkaapille kävely menee lenkistä, koira nimittäin todennäköisesti tulisi hulluksi ja käytöshäiriöiseksi ja itseäsi rupeaisi ärsyttämään koira. 

Ota myös huomioon, että jotkut rodut tarvitsevat myös enemmän huolenpitoa ulkomuotonsa kanssa, on esimerkiksi paljon rotuja jotka täytyy trimmata säännöllisesti ja on hyvä pitää mielessä myös koiran koko, miten tai missä asut eli onko koiralla paljon tilaa ja millaiset ulkoilumahdollisuudet ovat. Eli onko järkevää ottaa keskustan yksiöön iso metsästyskoira vai pienempi kaupunkiin sopeutuva koira. Jos sinua kiinnostaa joku tietty rotu niin googleta se, jos näet kadulla kyseisen rodun edustajan mene rohkeasti juttusille ja jos jollain kaverillasi on kyseisen rodun koira niin pyydä se hoitoon. Muutenkin on hyvä ihan vain harjoituksena hoitaa toisten koiria vaikka vklopun yli ja kuulostella omia fiiliksiä koiran omistajuudesta sekä eri roduista. Olen useat ranskiksista kyselleet patistanut ranskiskävelylle tutustumaan rotuun. Se on siis oma yhteislenkki Ranskanbulldoggeille ja olen käsittänyt, että todella monet muut rotuyhteisöt järjestävät vastaavia, se on täydellinen paikka tutustua koirien lisäksi kasvattajiin.

Tony2

Ranskiksista

Nyt kun olet kaikista pelotteluista huolimatta lukenut tänne asti niin kerron omaan kokemukseeni pohjautuen ranskanbulldoggista lemmikkinä.

Seurallinen energiapakkaus

Luonteeltaan ranskikset ovat todella seurallisia ja tätä haluan korostaa. Varsinkin ihmisiä kohtaan ne ovat hyvin huomionkipeitä, änkevät syliin, haluavat olla mahdollisimman lähellä omistajaansa ja kerjäävät jokaiselta otolliselta henkilöltä rapsutuksia ja hellyyttä, myös tuiki tuntemattomilta. Toni varsinkin on sellainen, että se rupeaa komentamaan mua jos olen esimerkiksi liian kauan tietokoneella huomaamatta sitä ja änkee tietokoneen ja mun väliin. Monet myös ajattelevat, että ranskikset ovat sohvalla vieressä makaavia perunoita, mutta niillä on pienestä koosta ja laiskasta luonteesta huolimatta erittäin paljon energiaa. Ne ovat todella vahvoja ja jykeviä tehopaukkauksia. Juoksukaveriksi siitä ei ehkä ole, mutta ne tarvitsevat silti paljon monipuolista liikuntaa. Siksi sen kanssa tuleekin tehdä reiluja lenkkejä, käydä koirapuistossa, heitellä palloa ja käyttää aikaa energian purkamiseen, muuten se energia todennäköisesti purkautuu tavaroiden pahoinpitelynä. Asioiden tuhoaminen ei kuitenkaan ole ranskiksille luontaista, eikä Toni ole eläissään tuhonnut muuta kuin omia lelujaan sallitusti. Uskoisin tämän pätevän muidenkin rotujen kohdalla, eli jos koirasi tuhoaa kaiken niin se tarvitsee joko liikuntaa, huomiota tai kouluttamista.

lenkki9

Ranskisten kouluttamisesta

Seurallisuudesta huolimatta ranskikset ovat itsepäisiä, reippaita ja innostuneesta touhotuksesta huolimatta fiksuja. Toni varsinkin on kova jekkuilemaan. Olen itse kokenut kouluttamisen haastavaksi siinä mielessä, että Toni tuntuu soveltavan käskyjä tilanteiden ja ihmisten mukaan. Esimerkiksi koirapuistossa se tottelee vasta toisella käskyllä kun ensin on esittänyt ettei ole kuulevinaankaan. Toni ei myöskään hypi mua vasten, mutta kuvittelee voivansa hyppiä muita vasten koska ne muut eivät ole sitä kieltäneet vielä. Se myös lenkillä koittaa määräillä reittejä ja kun luulet, että sait tahtosi läpi onkin Toni kääntynyt jo oikoreittiä pitkin tahtomalleen reitille. Se tottelee kyllä hyvin ja äärimmäisissä tilanteissa joka kerta, opetusvaiheessa käskyt kuitenkin joutuu toistamaan monen monta kertaa keskittyneesti ja johdonmukaisesti jotta ne iskostuvat ranskiksen kovaan kalloon.

Tuntuu, että rodulle on myös ominaista olla tottelematta käskyjä oman mielen mukaan tai vähintään kapinoida niitä vastaan aikansa, tästä hyvinä esimerkkeinä aamulenkit jonne Tonin joutuu lähes kantamaan tai sateella ulos meneminen. Kyllä se aina lopulta tottelee, mutta voit varautua veriseen loukkaantumiseen. Toni myös testaa ihmisiä, nykyinen poikaystävä joutui aikamoisiin tulitesteihin suhteen alussa kun Toni heittäytyi jokaisella lenkillä melkein mahdottomaksi. Se esittää haistelevansa maata, kävelee etanavauhtia, pysähtelee keskelle tietä ja tekee kaikkensa, että pääsisi takaisin kotiin mamman luokse. Rotu on kuitenkin helppo kouluttaa kunhan keksii oikeat keinot motivoida ranskista ja on kärsivällinen. Toni on ainakin oppinut todella nopeasti vaikka mitä temppuja ja kerran opitut muistetaan puolenkin vuoden jälkeen kirkkaasti.

btoni3

Koulutuksesta yleisesti

Koulutuksesta sen verran, että käyttäkää siihen aikaa. Vaikka koira olisi pieni niin se on ärsyttävää jos se ei osaa olla tilanteen mukaan, haukkuu koko ajan tai esimerkiksi puree, nylkyttää jnejne. Koira ei ole onnellinen jos sille ei ole selvää kuka perhettä johtaa ja johtaja ei missään nimessä saa olla koira. Sille kuuluu näyttää selvästi, että se on arvojärjestyksessä alempana kuitenkaan lyömättä sitä maanrakoon. Pentuna on helppoa kun vaikka lenkin yhteydessä harjoittelee tavallisimpia käskyjä odottamisesta, luokse tulemisesta tai ohitustilanteista. Kotona syö ensin itse jonka jälkeen ruokkii koiran, kulkee ovista ensin itse ja sitten päästää koira jne. On myös hyvä opettaa koira pyytämään lupaa, Toni esimerkiksi pyytää todella usein luvan tehdä jotain, se on todella kätevä taito koska koira oppii näin varmistamaan erikoisissa tilanteissa omistajalta kuinka toimitaan. Kotona Toni kysyy luvan usein ennenkuin hyppää sohvalle, samoin aamuisin sänkyyn halutessaan se kysyy luvan aina ennen hypäämistä ja jos se ei sitä saa se menee omaan sänkyyn makoilemaan, lenkillä kun irrotan remmin Toni odottaa niin kauan että annan sille luvan lähteä juoksemaan.

Suosittelen myös itse viemään koiraa ihan kaikkialle silloin kun se on pieni. Menkää pari pysäkkiä ratikalla, metrolla, bussilla, tehkää autoretkiä, kulkekaa keskustassa ruuhka-aikaan ja käykää koirapuistossa. Koira on hyvä totuttaa kaikkiin erilaisiin kulkuvälineisiin ja tilanteisiin mitä sen eteen voi tulla niin ne sujuvat vanhempana ongelmitta. Toni on kulkenut mun mukana ruuhkabussilla töihin ja se viettää usein päivät mun kanssa toimistolla, silloin pentuna sain luvan ottaa Tonin jopa kouluun mukaan ja siellä se sitten olikin oppitunneilla mun kanssa. Se myös tietää miten kuuluu kulkea ruuhkassa ja osaa töissä olla rauhassa. Pentuna on myös hyvä opetella vapaana olemista, me kuljetaan Tonin kanssa melkein aina kun voi vapaana, koska voin luottaa siihen ettei Toni lähde mihinkään ja se myös pysähtyy kuin seinään käskiessä. Ranskikset ovat myös äärimmäisen sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin ja uusiin paikkoihin, eikä Tonilla esimerkiksi ole ikinä ollut mitään ongelmia uusissakaan hoitopaikoissa.

1055

Koirasta paras ystävä

Ranskikset haukkuvat todella harvoin ja siihenkin voi vaikuttaa hirveästi itse, jos joka kerta sen haukahtaessa naapurin ääniä itse kysyt "kuka siellä on, mikä ääni se oli" koira luulee, että haluatkin sen ilmoittavan kaikista äänistä. Jos taas käyttäydyt kuin mitään ei olisi tapahtunut oppii koirakin nopeasti ettei kerrostalon äänissä ole mitään erikoista eikä niihin tarvitse reagoida. Uskoisin tämän pätevän monissa muissakin tilanteissa sillä koira yleensä reagoi sinun mukaasi, jos joka kerta huppupäisen ihmisen nähdessäsi käyttäydyt pelokkaasti saa koira siitä käsityksen että nyt kuuluu pelätä ja saattaa muuttua agressiiviseksi huppupäisiä ihmisiä kohtaan. Eli käyttäkää maalaisjärkeä ja opettakaa koirallenne perusjutut ihan vain sen turvallisuudenkin takia. Silloin kun koirakin tietää sinun johtavan se voi luottavaisin mielin keskittyä olemaan vain koira, sen ei tarvitse ottaa johtajan vastuuta ja stressaantuneena jatkuvasti vahtia mahdollisia vaaroja. Näin saat tasapainoisen ja hyvin käyttäytyvän koiran, joka ajan myötä oppii myös sinun elämäntapasi rutiineineen päivineen ja mukautuukin siihen täysin, silloin yhteiselo vasta onkin mahtavaa. Välillä ainakin itsestäni tuntuu, että Toni on aivan kuin minä ja se osaakin lukea mua täydellisesti, tietää kyllä ihan heti jos olen lähdössä johonkin ilman sitä ja näyttää mielipiteensä siitä.

meininkei4

Ranskikset rakastavat kaikkia ja leikkejä

Rankikset ovat siis kaikkien ihmisten kavereita ja useimmat myös kaikkien muiden koirien kavereita. Toni joko ignooraa täysin tai sitten se tykkää, ei ole välimallia. Yleensä samanhenkiset rodut kiinnostavat poikkeuksetta herraa. Ongelmia muodostuu siinä vaiheessa jos toinen aloittaa rähinän tai yrittää alistaa Tonia, nartuilta tämä vielä sallitaan, mutta hyvä ei heilu jos nuorempi uros koittaa isotella. Ranskikset kuitenkin ovat bulldoggeja ja tästä syystä ne eivät kovin helposti alistu ja taistelevat omasta ylpeydestään loppuun asti. Niiden ego ja käsitys omasta koosta on myös reilusti liioiteltu. Olen myös huomannut, että ranskikset ärsyttävät olemuksellaan joitain koiria suunnattomasti (ilmeisesti siksi että niitä on vaikea lukea hännättömyyden ja outojen korvien vuoksi) ja olen useita kertoja joutunut menemään väliin kun toinen koira on yhtäkkiä pimahtanut ja hyökännyt toiselta puolelta puistoa Toniin kiinni. Näitäkin tilanteita oppii tosi nopeasti lukemaan itse ja näen Tonista aina hyvissä ajoin jos herralla rupeaa keittämään kiinni toisen koiran isotteluun tai menemään kierrokset yli leikkiessä, silloin on hyvä vetää oma koira sivuun rauhoittumaan tai lähteä pois.

Ranskisten lempityyli leikkiä on painiminen ja sen vuoksi käydään Tonin kanssa isojen puolella, samankokoiset heikkorakenteisemmat koirat eivät yksinkertaisesti pärjää sille määrälle lihaksia mitä ranuista löytyy. Ranskisten leikkiminen on myöskin aika rajua ja pienempien kanssa rupeaa oikeasti hirvittämään sen toisen koiran puolesta. Toni on kyllä myös kova jahtaamaan muita kunnes turhautuu tai vaihtoehtoisesti vetää itsensä ihan voimattomaksi. Sama käy kyllä usein pallon ja skeitinkin kanssa, joten välillä pitää itse lopettaa leikki kesken ennen kuin toinen vetää itsensä ihan kuolleeksi, tämä nimittäin on myös ominaista ranskiksille. Ranskisten lempileikkejä ovat painin lisäksi, ihan minkä vain repiminen (keppi, köysi, kangas, lelut, mikä vaan mistä saa kiinni sekä omistaja että koira), pallot ja muutenkin liikkuvat lelut (testattu kauko-ohjattavalla autolla joka aiheutti täyden sekoamisen). Toni ei leiki juuri ollenkaan yksin, eikä se ole koskaan välittänyt mistään aktivointileluista, paras aktivointiväline sille on ollut tyhjä muovipullo joita se kerrassaan rakastaa avata oli siellä sisällä sitten herkku tai ei.

tonieik

Ranskikset ja ulkoilu

Ranskikset tykkäävät kulkea luonnossa ihan kuin muutkin koirat, ne kuitenkin äärimmäisen harvoin kiinnostuvat mistään villieläimistä kuten rotista tai vaikka jäniksistä, jonka vuoksi niitä on helppo pitää vapaana. Ranskikset nimittäin harvoin lähtevät niin kauas etteivät näe omistajaansa eivätkä niiden vietit saalistamista kohtaan ole kovin korkeat (jos niitä löytyy lainkaan). Vaikka asuisit keskustassa niin pyri edes kerran viikossa käymään jossain läheisessä metsässä tai isommalla puistoalueella. Koira tarvitsee muutakin kuin asfalttia ja betonisokkeleita merkattavaksi.

Kesällä täytyy kiinnittää erityistä huomiota siihen, että on jatkuvasti vettä mukana. Ranut tuppaavat olemaan niin tiivisti pakattuja, että hengitys ei kaikilla valitettavasti kulje ihan moitteettomasti ja lämpöhalvauksen riski on suurempi kuin monilla muilla roduilla. Pitkät lenkit kannattaakin yleensä ajoittaa aikaisiin aamuihin tai viileneviin iltoihin. Jos vain mahdollista niin käy lenkin aikana pulahtamassa järveen, mereen tai muuhun lätäkköön. Ranskiskävelyillä pari kertaa on ranut juossu jonossa ojaankin kierimään viilennyksen toivossa. Tästäkin täytyy sanoa varoituksen sananen, sillä kaikki ranskikset eivät osaa uida. Älä missään nimessä heitä koiraa rannalta, laiturilta tai veneestä veteen, toisin kuin yleensä luullaan niin kaikki koirat eivät todellakaan osaa synnynnäisesti uida vaan ne täytyy opettaa uimaan. Jotkut ranskikset eivät taas fysiikkansa takia pysy pinnalla ja siitä syystä ne eivät koskaan opi uimaan. Itse annoin Tonin hihnassa ollessa mennä itse veteen sitten kun hän halusi ja annoin kahlata niin syvälle kuin se itse uskalsi mennä, eikä Toni koskaan mene niin syvälle että tassut eivät yllä pohjaan. Toni kuuluu ruuminrakenteeltaan juuri ryhmään joka ei pysy pinnalla ja tämä selvisi kun herra yritti itsemurhahyppyä laiturilta. Toni ei koskaan aikaisemmin ollut hypännyt veteen, mutta jostain syystä se yhtenä päivänä päätti näin tehdä, onneksi oltiin ihan vieressä ja nähtiin heti että sinne se uppoaa perse edellä kuin kivi pohjaan, ei auttanut kuin hypätä salamana perään. Onneksi saatiin poju noukittua takaisin ja siinä se sitten pärski vettä sydärin saaneen mamman sylkyssä. Siitä lähtien on Toni saanut liikkua veden lähellä vain äärimmäisen valvonnan alaisena, tänä vuonna aion ostaa sille ihan oman pelastusliivin mökkeilyä varten.

rantaleijona

Ranskikset ja ruokailu

Kyselin tästä paljon eläinlääkäriltä kun kävimme Käpälämäessä ja hän totesi, että ruokavaliot ovat täysin koirakohtaisia. Ei ole ruokaa joka sellaisenaan olisi paras kaikille koirille vaan ihan kuten ihmisilläkin, koirilla on yliherkkyyksiä tietyille ruoka-aineineilla, joillain herkempi vatsa jne. Usein pennun mukana tulee aloituspakkaus, jossa on pussillinen kasvattajan käyttämää ruokaa, nämä ovat lähes poikkeuksetta pennuille tarkoitettuja nappuloita. Kasvattajan ohjeita onkin hyvä noudattaa ensimmäiset kuukaudet, jotta pentu saa kaiken kasvuun tarvittavan ravinnon. Meillä kävi niin, että Toni nirsoili ensimmäisestä päivästä alkaen ruuasta ja jouduimme joka kerta keksimään uusia keinoja millä saataisiin se syömään. Lopulta kuitenkin keinot sekä erilaiset nappulavaihtoehdot loppuivat ja ajateltiin kokeilla koirapuuroa sekä raakaa lihaa. Lopulta noin puolen vuoden ikäisenä koko ruokavalio oli vaihtunut puuroon ja lihaan eikä sitä ole tähänkään päivään mennessä muutettu.

Itse ajattelen sen niin, että haluan antaa koiralleni mahdollisimman luonnollista ruokaa, jota ei ole teollisesti tuotettu ja pumpattu täyteen säilöntäaineita. En itsekään syö eineksiä tai valmisruokia niin miksi syöttäisin niitä koiralleni. Toni on kuitenkin eläin ja silloin sen kuuluu saada pääravinnoksi ruokaa jota se söisi luonnossa, eli raakaa lihaa. Mutta kuten sanottu tämä on yksilöllistä ja joskus vaatii useammankin ruokavalion muutoksen ennen oikean löytymistä. Ranskanbulldoggit ovat myös allergiaan taipuvaisia ja siksi onkin erittäin tärkeää, että tarvittaessa jaksat tehdä sille ruuat itse ja etsiä sen parhaimman mahdollisen ruokavalion koirallesi. Itse en koskaan anna Tonille omia ruokiani tai anna sen edes nuolla lautasta, ihmisten mausteet ja muut kun eivät ole koiran ruokaa vaikka se kuinka niitä haluaisikin. Se ei ole välittämistä, että antaa jos toinen kerjää vaan se, että tiedät mikä sopii koirallesi ja sen vatsalle.

xIMG_0859

Ranskisten terveys

Koirilla kuten ihmisilläkin on sairauksia ja erilaisia vaivoja. Bulldoggeihin erikoistunut eläinlääkäri Ira kertoi Ranskisten yleisimpien vaivojen olevan hengitystieongelmat, nivelvaivat ja allergiat. Hengistystievaivat ovat kaikkien lyhytkuonoisten ongelmana ja se johtuu juurikin siitä, että kuonossa on vähemmän tilaa hengityselimille. Yleensä nämä vaivat eivät kuitenkaan aiheuta konkreettisesti muuta ongelmaa kuin sen, että omistajan tulee pitää huolta juurikin siitä, että koira tarvittaessa saa vettä ja pääsee viileään hengähtämään. Varsinkin kesällä tulee pitää huolta että koira ei saa lämpöhalvausta ja mitä lyhyempi kuono sitä suurempi on riski altistumiseen. Monilla ranskiksilla ahtaat hengitystiet aiheuttavat kuorsausta, pörinää, tuhinaa ja röhkimistä, jotka sinällään ovat vaarattomia, mutta kyllä siinä suru tulee puseroon jos toisen hengitys rohisee tauotta.

Nivelvaivat taas johtuvat ruumiinrakenteesta joka ranskiksilla on muotoa "pienessä paketissa paljon tavaraa", mutta tässä tapauksessa eläinlääkärin mukaan juuri tämä vaivoja aiheuttava massa onkin osittain etu, sillä kun liikkuu paljon ja oikein niin eläimen omat lihakset tukevatkin kroppaa rasituksilta. Tämäkään ei ole mikään sääntö, että kaikki saavat varmasti nivelvaivoja, mutta riski tällä rodulla on suurempi kuin muilla ruumiinrakenteen vuoksi. Mutta liikkumalla paljon sekä monipuolisesti ja viemällä koiraa vaikka juurikin koirahierontaan vuosittain pystyy paljon itse ennaltaehkäisemään riskejä.

Viimeisenä ovat juurikin nämä allergiat, joihin yleensä ainoana ratkaisuna on juurikin se oikean ruokavalion löytyminen. Allergioista johtuu myös yleensä naamapoimujen tulehdukset, joista multa kysytään ihan aina. Tonilla poimuja/ryppyjä ei koskaan ole tarvinnut erityisemmin puhdistaa kunhan käy ne läpi samalla kun muutenkin pesee, eivätkä ne ole koskaan tulehtuneet tai ärtyneet. Voit koiraa hankkiessasi pennun valinnalla ja omalla toiminnalla itse vaikuttaa koirasi terveyteen, Toni on otettu ulkomailta juuri siksi, että ristisiitoksien kautta periytyvien sairauksien riski olisi minimoitu ja Tonin kuono on pidempi kuin ranskiksilla yleensä siksi se ei kuorsaa ikinä, eikä oikeastaan edes rohise. Teen kaikki sen ruuat itse mahdollisimman luonnonmukaisesti ja liikumme paljon. Siksi se onkin ollut jo 4 vuotta terveenä ja sai juuri hirveästi kehujakin lääkärissä, odotettavissa on siis vielä monta ihanaa vuotta yhdessä.

Sen verran haluan myös sairauksista sanoa, että kaikilla koirilla on sairauksia aivan kuten kaikilla ihmisilläkin on jotain sairauksia joskus. Rodun sisällä myös koirissa on eroja, olen nähnyt todella sairaita ranskiksia ja taas vastakohtana omani on aina ollut täysin terve ja esimerkillinen tapaus kaikin puolin. Sen sijaan, että ryhdytään syyttelemään lemmikin omistajia, kasvattajia, kennelliittoa jne. toivoisin, että kannustettaisiin hankkimaan terveempiä koiria, ottamaan asioista selvää ja että omilla toimilla tehtäisiin koiran elämästä paras mahdollinen. On myös typerää tuomita ihmisiä tai koiria jonkun tietyn rodun tukemisen vuoksi, itse halusin rotukoiran, jotta tietyllä tavalla tiedän mitä saan ja osaan varautua.

Summerboy

Yleisiä hyödyllisiä tietoja ranskiksista

Ranskanbulldoggipentujen hinnat pyörivät jossain 1400-1500 euron kieppeillä jos hinta on reilusti halvempi eikä kyse ole sijoutuksesta tai muusta on syytä huolestua. ÄLÄ ota paperitonta ranskista, ÄLÄ ota paperitonta koiraa vaikka saisit sen halvemmalla, jos et saa papereita ÄLÄ ota koiraa ollenkaan, maksat pahimmassa tapauksessa kolminkertaisen hinnan siinä vaiheessa kun koira sairastuu.

Täältä löydät listan ranskanbulldoggi yhdistyksen jäsenten kenneleistä. Koiralle on mahdollista hankkia vakuutus ja päätät täysin itse haluatko sellaisen koirallesi vai et, ne eivät ole halpoja ja joudut aina maksamaan omavastuus osuuden. Onnettomuuksia kuitenkin sattuu ja tapahtuu eivätkä eläinlääkärit ole halpoja, tästä esimerkkinä Tonin jalka joka napsahti poikki herran juoksennellessa niin päättömästi ympäriinsä, että putosi kuoppaan. Itkuhan siinä tuli, jalka pakattiin kipsiin ja koko setille leikkauksineen ja käynteineen tuli hintaa melkein 2000 euroa. Muutenkin on varauduttava rahallisesti siihen, että koiralle tulee antaa vuosittain rokotukset, ostaa ruokaa ja  joskus leluja, hihnoja, pantoja, takkia jne.

Ranskikset ovat turkkinsa vuoksi helppoja, sillä sitä ei tarvitse erityisemmin hoitaa, pesua suositellaan kerran tai kaksi vuodessa ja karvaa lähtee myös sen pari kertaa vuodessa. Itselläni sitä varten on ostettu furminator jolla käyn läpi Tonin pahimpina aikoina, se kerää kaikki irtoavat karvat kerralla.Varusteista sen verran, että bulldogeille ei yleensä suositella käytettäväksi kuristuspantaa, koska hengitystiet ovat muutenkin ahtaat ja koira ei välttämättä itse tajua hiljentää vauhtia vaikka panta kuristaisikin, näin ollen kombo voi olla jopa hengenvaarallinen. Yleensä kannattaa hankkia valjaat ja niiden lisäksi tavallinen panta, valjaissa on se riski, että koira vetää helpommin, mutta muuten ne ovat parhaimmat ranskikselle. Toinen asia on se kävelytysremmi, oon itse sit mieltä että flexit pitäisi kieltää lailla, koska melkein kukaan sellaisen omistava ei osaa sitä käyttää eikä koiran hallinta todellakaan ole sillä helpoimmasta päästä. Tälläisellä koiralla jolla muutenkin on paljon massaa flexi voi olla myös vaarallinen jos koira juoksee sen solmuun, jonkun ympärille jne. Tässäkin on poikkeuksia ja jotkut käyttävät flexiä esimerkiksi koiran uidessa mikä onkin ihan ok, mutta ranskikselle suosittelen ehdottomasti ostamaan kunnon pitkähkön nahkaremmin. Sillä pystyt aina pitämään koirasi tarpeeksi lähellä, hallitsemaan sen liikkeitä ja toisen koiran kohdatessa pitämään sopivan etäisyyden, en vihaa mitään yhtä paljon kuin omistajia jotka mitään kysymättä päästävät koiransa koko flexin mitalla juoksemaan luokse.Se on ensinnäkin vaarallista, koska et voi koskaan tietää miten toinen koira käyttäytyy ja epäkunnioittavaa koska kaikki eivät välttämättä halua moikata, pahimmassa tapauksessa toinen koira vielä juoksee niin, että se flexi sotkeutuu täysin Tonin remmiin ja minä sitä joudun aina selvittämään.

5372661655_2c57bc384e_b

Tulipas paketti! Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin. Teksti on omasta kokemuksestani kirjoitettu ja joukossa on Käpälämäen bulldoggeihin erikoistuneen eläinlääkäri Ira Kallio-Kujalan kertomia vinkkejä rodusta. Jos heräsi kysymyksiä niin vastailen niihin mielelläni kommenttiboksissa. Laitan tähän loppuun vielä hyödyllisiä linkkejä:

Suomen Ranskanbulldogit Ry Paljon tietoa ranskiksista, yhdistyksestä, tapahtumista, kasvattajista, pentuneuvontaa jnejne.

Suomen Kennelliitto

Eläinlääkäriasema Käpälämäki

Ja lopuksi vielä pakko sanoa, että Toni on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. En ikinä osannut kuvitellakaan, että koira voisi olla niin ihmismäinen ja symppis. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhteistä aikaa edessä. Toni ja minä kiitetään ja kuitataan tältä erää :) Koko viikko on ollut ihan mahtava ja kiitokset hurjasti kaikista kommenteista ja siitä miten mahtavasti otitte vastaan tämän viikon. Saa nähdä jos sitä innostuisi usemamminkin kirjoittelemaan teemojen muodossa, kun tämänkin toteuttaminen oli näin mukavaa. Ei muuta kuin mahtavaa vkloppua kaikille.

IMG_2749