LASKETTELUMATKA SVEITSIIN

Oltiin noin viisi vuotta sitten Hillan kanssa Sveitsin alpeilla, tarkemmin sanottuna Verbierissä ja nyt on alkanut himottaa puuterilumet sen verran, että olen tässä vähän suunnitellut uusintaa keväällä. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon mutta kiinnostuneita onneksi löytyy. Tässä reissua miettiessäni sain aikaiseksi nämä vanhat reissukuvatkin joista suurinta osaa ei ole koskaan julkaistu missään. Kaikki kuvat on muuten otettu tavallisella pokkarikameralla Nikon coolpixillä, joten tässäkin se taas voidaan todeta että ei ne välineet vaan ne taidot (tai tässä tilanteessa ehkä ne maisemat siellä kameran edessä). Vuoret ovat mielestäni kaunein asia maailmassa, kerta toisensa jälkeen ne saa haukkomaan henkeä ja onhan tuo laskeminenkin aika super siistiä. Mun unelmien paikka asua olisi meren tai järven rannalla vuorten kupeessa.

Ostettiin siis reissu elämysmatkoilta ja se maksoi muistaakseni 399 euroa, joka sisälsi lennot Saksaan, sieltä bussikuljetuksen Verbieriin ja oman kämpän 10 päivän reissulle. Siihen vielä hissiliput jonkun satasen ja safkoissa säästettiin tekemällä ne itse omassa keittiössä. Matkaan lähdettiin ihan helmikuun alussa pahimman sesongin ulkopuolella ja meitä kyllä todella onnisti kelien puolesta. Saapuessamme Verbieriin satoi lunta niin ettei eteensä nähnyt ja tilanne oli kuulemma ollut sama kahden viikon ajan. Tästä syystä monissa paikoissa oli rikottu jo lumiennätyksiäkin ja lunta oli todellakin ihan sairaasti. En ole missään nähnyt ennen niin paljon lunta, en kyllä sen jälkeenkään. Saapuessamme oli kuitenkin niin sumuista, ettei nähty ollenkaan mitä ympärillä oli ja rinteessa ei taidettu olla kuin hetki vaan, koska ei yksinkertaisesti nähty mitään. Mentiin suosiolla vaan nukkumaan ja odottelemaan seuraavaa päivää. Seuraavana aamuna olikin ihan älytöntä herätä kun tajuttiin olevamme keskellä niitä vuoria ja kyllä siinä pari kertaa piti silmiä hieraista ennenkuin sen älyttömän näyn pystyi uskomaan.

Sää tosiaan kirkastui heti seuraavaksi päiväksi ja pysyi täydellisenä yhtä ainoaa päivää lukuunottamatta. Rinteestä ei tarvinnut kuin laskea metrin verran ulos ja sai vetää jo ihan täyttä putskua. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta koskaan ja aluksi ainakin kaatuilin jatkuvasti niin että lunta vaan pöllähti ilmaan kun meikäläinen kompuroi. Onnistuin kerran kaatumaan suhteellisen jyrkässä rinteessä niin, että jäin jotenkin roikkumaan lauta ylöspäin kun muu kroppa ja pää oli suoraa alamäkeen. Yritin ottaa "maasta" tukea että pääsen ylös mutta kädet vaan upposivat loputtomaan lumeen. Aikani siinä kompuroin ja sekoilin, mutta pääsin lopulta ylös ja kävi kyllä ihan hikitreenistä se taistelu lumen kanssa hehe. Helpointa oli siis laskea rinteiden vieressä puuteria ja sitten lopussa vasta lähteä ihan kunnolla offareille kun oli jotain tuntumaa siihen puuterissa laskemiseen.

Herättiin joka aamu aikaisin ja aamupuuron jälkeen suunnattiin rinteisiin ja kyllä meillä oli omat puurot mukana. Laskettiin melkein joka päivä hissien sulkemiseen asti eli 15-16. Alpeilla siis suljetaan hissit aina noihin aikoihin, koska vähän sen jälkeen tulee jo pimeä eikä rinteitä ole valaistu ollenkaan. Joissain keskuksissa saattaa olla jotain ns. yömäkiä, joissa voi laskea sitten illalla. Kerran meinattiin jopa missata viimeinen hissi jolla päästiin omaan laaksoomme. Verbier muodostuu neljästä laaksosta ja laskettavaa on niin paljon ettei sitä ehtisi varmaan vuodessakaan käymään läpi. Me oltiin yhtenä päivänä lähdetty vähän haikkailemaan takalaaksoihin ja tarkoituksena oli käydä katsastamassa Burtonin parkki, mutta meillä olikin mennyt melkein koko päivä sinne menemiseen ja tajuttiin sinne päästessämme, että meillä on noin puolitoista tuntia aikaa ehtiä viimeiseen hissiin joka nousee oman laaksomme huipulle. Jos ei olisi ehditty siihen yhteen hissiin oltais jääty jumiin kahden vuoren väliin ja jouduttu joko haikkaamaan kokonaisen vuoren yli mikä ei todellakaan ole viisasta pimeän tullessa. Laskettiin siis hirveellä kiireellä alas, hissillä ylös, taas alas kulkien koko ajan kohti omaa laaksoa ja sama rumba jatkui kunnes vihdoin ja viimein päästiin viimeisellä hissinousulla oman vuoremme päälle, josta sitten päästiin laskemaan sinne omaan laaksoon. Loppusuoralla vuorien välissä ei näkynyt enää ketään ja sillon kyllä kuumottii niin paljon hissiin ehtiminen ettei edes keretty nauttimaan autioista rinteistä. Rinteiden pituus tuppaa olemaan tuolla alpeilla niin älytön, että helposti tulee tehtyä virhearvioita omasta kunnostaan ja siitä mihin ehtii missäkin ajassa. Kuitenkin ihan loistava reissu ja lähtisin vaikka heti uudestaan.

xDSCN1928

Onko mitään kauniimpaa? Ja mites tää lumen määrä?

xDSCN1819

Ensimmäisenä päivänä ei tosiaan nähnyt edes eteensä ja oli vähän kuumottavaa laskea ihan täysin tuntemattomia rinteitä. Näkyvyys oli niin huono että itsellä katosi ihan täysin käsitys siitä mikä on suorassa ja mikä ei, eikä ollut mitään käryä miten jyrkkää rinnettä laski.

1

Mulla on snadi korkeanpaikan kammo ja kyllä mä kuumottelin aluksi aika paljon noita hissinousuja, Serenassa kun ei hirveen montaa gondolia tai tuolihissiä ole. Ja taas lunta on vaan ihan loputtomiin.

XDSCN1902

Matkakumppanini Hilla tyytyväisenä, mitä muutakaan noissa maisemissa voisi olla.

xDSCN2215

Mietin aina hississä, että mitä jos putoan tästä, että miten pahasti sitten sattuu ja olin ihan super huolissani kaikista mun tavaroista hahah.

7

Hilla ja meidän ensimmäiset kahvit kun oltiin hävitty ensimmäinen taistelu sumuisten alppien kanssa, tilanne vuoret 1 me 0. Onneksi se keli sitten olikin ihan älytön ensimmäisen päivän jälkeen, lopputulos vuoret 1 me 8 (eli onnistuneita laskupäiviä kertyi jopa 8).

xDSCN2142

Noi talot tuolla pohjalla näyttää niin pieniltä. Tuolta kun olis joutunut haikkaamaan vuoren yli niin ei olis paljon naurattanu. Ja no joo kyllähän tuolla kulkee onneksi bussejakin, joilla pääsee kulkemaan laaksosta toiseen.

3

Maisemat kerta kaikkiaan  huh. Usein pilvet oli alempana kuin missä me laskettiin ja se oli kyllä upean näköistä. Hilla hississä mun laudan kanssa. Tällä reissulla muuten vasta opin käyttämään laseja sekä kypärää.

xDSCN1869

Meidän terassilta näkymää alppikylään. Tälläisinä päivinäkin kannatti lähteä vuorille, yleensä nimittäin tarpeeksi ylös noustessa pilvet jäivät alas ja niiden yläpuolella oli ihan kirkas taivas ja täydellinen auringon paiste.

xDSCN2281

Tässä ollaankin sitten Mont Fortella joka on Verbierin korkein vuori. Korkeutta löytyy 3300 metriä ja tuolta ihan ylhäältä pääsee pienen alkupätkän offarin jälkeen laskemaan koko matkan laaksoon asti. Matka on kuitenkin pitkä ja mutkikas, veti suoraa sanottuna aika hapoille. Tuolla alpeilla tulee kuitenkin vähän välillä sellainen ihan riemuidiootti fiilis kun laskiessa iskee sellaisia älyttömiä onnentunteita eikä voi lopettaa hymyilemistä. Vaikka olisi kuinka loppu niin nauttii silti täysillä.

4

Vasemalla on rinteiden välissä menevä offari, jota mekin laskettiin, yhdet noista kauniista viivoista ovat meikänkin jäljet. Niin ja siis offarihan tarkoittaa offroadia eli rinteen ulkopuolella olevaa aluetta jota ei ole ajettu lumikissalla ollenkaan ja siksi siellä onkin luonnonlunta koskemattomana. Oikealla on meikäläinen tumman tukan kanssa, onneksi tajusin ettei tuo hiusväri sovi mulle ollenkaan ja aikalailla tän reissun jälkeen aloinkin kasvattaa omaa väriä takaisin.

xDSCN2252

Mitäs tykkäätte maisemista, kyllä kelpasi laskea ja kelatkaa että jotkut laskevat tuolla joka ikinen vuosi.

xDSCN2064

Todella usein kun oli pilvistä, jengi jätti kokonaan tulematta rinteisiin tai sitten kävivät kääntymässä ja lähtivät pois. Meillä kävi yhtenä päivänä todella hyvä tuuri, mentiin meinaan hieman myöhemmin rinteeseen ja suurin osa olikin jo lähtenyt huonon näkyvyyden takia menemään. Vähän sen jälkeen kun oltiin päästy huipulle, kaikki pilvet lähtivätkin kerta heitolla menemään ja laskettiin käytännössä yksin noita rinteitä, se oli siisteintä ikinä.

5

Täysin aitiota, tämä on juuri se päivä kun laskettiin tuolla yksin, kelatkaa nyt miten älytöntä? Kaikki noi rinteet vaan meidän eikä yhtään jonoa hissiin.

xDSCN2276

Mont Forten hissiltä kuvia, tuolla huipulla oli ihan sairaan kylmä ja joku 10 astetta kylmempi kuin tuolla alempana vuorilla. Noin muuten lämpötila vuorilla oli jotain -10 molemmin puolin koko ajan, mikä oli juuri sopiva.

xDSCN2080

Tämä on siltä päivältä kun muut luovuttivat sumuisen sään takia ja ymmärrän, koska tässä vaiheessa keli näytti vielä pahalta. Siellä on Hilla seisomassa siirtymäreitillä.

6

Noi vuoret ihan oikeesti en kestä. Oikealla meikä laudan kanssa, mulla hajos takin vetoketju ensimmäisenä päivänä ja onneksi Hillalla oli kolme(??) takkia mukana. Sain sitten lainata yhtä niistä koko reissun ajan.

2

Hillan silloinen lauta ja meikä onnessani lumessa.

xDSCN2099

Mä oon niin tuolla alpeilla ensi vuonna. Ihan pakko päästä.

XDSCN1899

Hissillä kohti tuntematonta.

Onko kukaan lukijoista käynyt alpeilla? Missä ja mitä paikkoja suosittelette?