ELÄMÄNI HULLUIMMAT KAKSI VIIKKOA

Kaksi viikkoa tai tarkemmin sanottuna reilut kaksi, menivät niin hirveää vauhtia ettei meinannut mukana pysyä ja samalla tuntui, että olisin ollut ikuisuuden poissa kotoa. En ole todennäköisesti ikinä tehnyt, nähnyt tai tuntenut niin paljon kahden viikon aikana kuin tuolla reissulla. En ole vieläkään päässyt yli siitä, että kaikki kuvamuistoni on minulta anastettu, mutta hiljalleen rupean muistamaan mitä kaikkea todella tehtiin tuona aikana. Näin järjettömän paljon kaikkea uutta ja listasin tässä puhelimesta teille kuvia, jotta saatte käsityksen mitä kaikkea tehtiin. Onneksi multa ei viety puhelinta, säästyi edes jotain paloja reissusta.

Untitled

Losissa asuttiin ja siellä käytiin kyllä tsekkaamassa kaikki suurimmat turistisetit ja vähän lisääkin, uskallan väittää, että nähtiin suurin osa näkemisen arvoisista paikoista ja kun joskus pääsen mestoille uudestaan niin haluan käydä tutustumassa syvemmin urbaaniin kulttuuriin, safkamestoihin, musiikkijuttuihin ja katutaiteeseen. Haluan käydä tsekkaamassa kaupungin second hand kaupoista parhaimmat ajan kanssa ja pyörähtää myös kuuluisilla kirpputoreilla. Omiksi lemppareiksi losista muodostuivat Griffith Park, Yogurtland, Los Feliz sushin ja alueen puolesta, Fairfaxin ja Melrose avenuen kaupat sekä katutaide, Downtown positiivisena yllättäjänä ja pakko myöntää, että kyllä se Venice + Santa Monica vei voiton yleisesti rennoimmalla fiiliksellä.

Untitled

Yksi siisteimmistä jutuista reissussa oli se, että näin livenä aivan järjettömän paljon katutaidetta mitä olen ihaillut vain kirjoissa tähän mennessa. Todella monen artistin töitä tuloi bongattua ja fiilis oli melkein kuin olisi nähnyt julkkiksen. Näistäkin oli tarkoitus koostaa kokonainen postaus tänne, mutta eipä ole kuvia mitä postailla, saatte siis vain arvailla mitä kaikkea näin.

Untitled

Santa Monicasta vuokrattiin meikälle pyörä ja Kea potkutteli Liisan kanssa skedellä menemään. Vaihdettiin välillä päittäin ja oli kyllä niin rentoa rullata tota rantaa pitkin kohti auringonlaskua. Ihan heittämällä yksi reissun parhaita päiviä.

Untitled

Santa Monican ranta ja elämäni ensimmäinen kerta Tyynen valtameren äärellä.

Untitled

Olin jotenkin super fiiliksissä tästä Venicen kyltistä, joka oli jotenkin täysin erilaisessa kohdassa kuin mihin olin sen kuvitellut. Katsoin ennen reissua kaikki Californicationin kaudet ja sain niistä pakkomielteen päästä kyltille sekä kanaaleille.

Untitled

Venicen kuuluisa skedeparkki. Perjantaina jengi oli tuolla ihan juhlameiningeissä jo ja viikolla taas yleisöä tuntui riittävän parkin reunoilla jatkuvasti. Ihan älytön paikka jotenkin. Käytiin myös tsekkaamassa Dogtownin alkuperäiset huudit missä oli nykyään kahvila, jonka seiniä koristi muummoassa Alvan ikivanha skedesetti.

Untitled

Kanaaleista tykkäsin, olen aina tykännyt siitä, että rakennukset ovat ihan veden vieressä ja siksi Venetsia varsinkin oli yksi henkilökohtaisia super lemppareitani. Venicen kanaalit menevät vähän samaan kastiin ja näin jo sieluni silmin itseni tuolla kävelemässä Tonin kanssa aamulenkkejä.

Untitled

Rannoista käytiin tsekkaamassa Laguna Beach ja tottakai tehtiin päiväretki myös Malibuun. Yllätyin siitä miten jäätävän kylmää vesi oli ja pakko myöntää, että en käynyt kertaakaan kokonaan kastautumassa tuohon hyiseen valtamereen. Rannoilla tuuli muutenkin niin paljon, että vaikka asteita olikin 30 paremmalla puolella niin painostavan kuuma ei ollut kertaakaan meren lähellä. Sisämaassa kuumuus sitten tuntuikin jo ihan sietämättömältä eikä pienistä tuulen vireistä ollut tietoakaan.

Untitled

Koko reissun odotetuin ja ehdottomasti älyttömin juttu. Grand Canyon, en voi sanoin kuvailla sen älyttömyyttä eikä yksikään kuva tee oikeutta tälle paikalle. Haukoin ensimmäistä kertaa elämässäni henkeä vain siksi miten vaikuttava jokin näky oli ja meinasin saada sydärin kun piti kävellä lähemmäs reunaa. Oman jännityksensä tähän visiittiin toi ukkosmyrky mikä pauhasi kanjonin keskellä. Aivan tajuton kertakaikkiaan, elämäni hienoin ja älyttömin asia mitä olen nähnyt tai kokenut.

Untitled

Herättiin aamulla viideltä kuvaamaan auringonnousua ja uskaltauduin siellä sitten konttaamaan vähän lähemmäs reunaa. Vaikka ei siltä näytäkään niin oikeasti tärisin tätä kuvaa otettaessa, koska kuumotti niin paljon istua noin lähellä reunaa, josta oli lähes kilometri pystysuoraa pudotusta alaspäin.

Untitled

Auringonnousu edellisen illan ukkosen jälkeen oli todella kaunis. Ne kuvat ovat myös reissusta eniten kaivatut ja niiden katoamista kiroan varmaan hamaan loppuun asti. Grand Canyonin auringonnousu ja kuvat salamoista sen pohjalla ikuisessa kadotuksessa.

Untitled

Tajuton! Tästä samasta kohdasta mulla oli kvua myös kameralla, jota ottaessa mietin sen kehittämistä tauluksi seinälle. Eipä tarvitse miettiä enää hemmetti sentään, harmittaa niin vietävän paljon ettei ole tosikaan.

Untitled

Kuumotus maksimus. Ei tota pudotusta pysty tästä kuvasta edes ymmärtämään tai koko kanjonin suuruutta tajuamaan, se on yksinkertaisesti pakko kokea. Tuolla pohjalla on ihan kunnon metsää ja kuten tästä kuvasta näkee niitä puita ei edes erota tuolta. Parhaimmillaan kanjonin reunan ja pohjan ero on jopa 2 kilometriä ja pituutta kaiken kaikkiaan löytyy melkein 446 kilometriä. Kelatkaa minkä kokonen kuoppa keskellä ei mitään.

Untitled

Yksi monista haaveistani on ollut päästä ajamaan Route 66 päästä päähän. Nyt siitäkin haaveesta osa toteutui sillä matka Grand Canyonilta takaisin kulki juuri tätä kuuluisaa tietä pitkin. Route 66 loppukin sijaitsee Santa Monican pierillä josta ylempänä onkin kuva. Itse tie kulkee tosin keskellä ei mitään ja sen varrella on niin hylättyjä bensiksiä kuin tyylilleen uskollisia dinereita mihin astuessa tuntuu kuin heittäytyisi ajassa taaksepäin. Haluan edelleen toteuttaa suunnitelman päästä päähän ajamisesta ja nyt mulla on hyvä syykin siihen, täytyyhän mun nyt saada uudet kuvat näiltä osin jenkkejä.

Untitled

Yosemiten kansallispuistoon lähdettiin Grand Canyonilta ja matkan varrella olleesta Palm Springistä päästyämme. Reitti meni uusiksi täälläkin paljon uutisissa pyörineiden metsäpalojen takia, mutta päästiin onneksi kuitenkin puistoon. Ensimmäisenä käytiin katsomassa jättiläispuita, jotka muuten tarvitsevat juuri näitä metsäpaloja elääkseen. Palot noin muuten eivät aiheuttaneet mitään erikoisjärjestelyjä eikä niitä puistossa savupilveä lukuunottamatta huomannut mitenkään.

Untitled

Käytiin sitten kuuluisalla Glacier Pointillakin missä nähtiin kojootti parkkiksen vieressä ja ihailtiin maisemia. Siinä missä Grand Canyon oli suuri pelottava punainen pahoilainen oli Yosemite rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. Kaksi täysin erilaista ja omalla tavallaan todella vaikuttavaa paikkaa

.

Untitled

Ja kyllä me siellä San Franciscossakin käytiin ja olihan se kaupunkina aivan ihana jos nyt ei ota huomioon pientä takaiskua. En kyllä rehellisesti tajunnut miten täynnä mäkiä tämä kaupunki on, jotenkin luulin että siellä olisi yksi kukkula minkä päältä ne kaikki mäet lähtee, mutta koko kaupunki onkin yhtä kukkulaa ja mäkeä vaan.

Untitled

Sitten olinkin kaksi päivää sellasissa ahdistuksissa ettei ole ennen nähty. Jouduin alusvaatteita myöten lainailemaan vaatetta ja kiirellisen aikataulun vuoksi ei keritty käydä ostamassa mulle edes vaatteita. San Simeonissa pyörähdettin Hearstin linnassa, joka tälläiselle raksanörtille oli ihan hunajaa. Tuntuu, että olin kuitenkin vielä niin maissa tässä vaiheessa, että en kyennyt nauttimaan linnoista tai mistään muustakaan. Enkä rehellisesti edes muista parilta päivältä mitään muuta kuin kyseisen linnan.

Untitled

Huono mieli varjosti itseäni Santa Barbaraan asti, josta sain sitten ostettua ensimmäisiä vaatteita parin Wallmartin hätätopin tilalle. Paikka oli todella rento ja mukava fiilis sai omankin olon vähän parantumaan.

Untitled

Santa Barbarassa oli nättiä ja sopivan rauhallista.

Untitled

Sitten koittikin yksi (taas tuhansista) lapsuuden unelmista ja mentiin Six Flagsiin. Huvipuistoon missä on pelkkiä vuoristoratoja ja suurin osa vielä maailman parhaimmiksi listattuja. Ehdittiin käydä kymmenessä vuoristoradassa ja kaikki kuvassa näkyvät tuli testattua läpi. Voiton vei kyllä keskellä näkyvä Superman mikä ampuu kyytiläiset 160km tuntivauhdilla selkä edellä pystysuoraa ylös jonka jälkeen alas tullaa sata metriä vapaapudotusta katsoen kohti maata. Kakkospaikasta taistelevat Tatsu ja Goliath.

Untitled

Palattiin lopulta takaisin Hollywoodiin ja tuntuikin siltä kuin olisi tullut kotiin. Pari päivää ehdittiin vielä nauttimaan meiningeistä ja käytiin uusimassa skederetki Santa Monican ja Venicen rantabulevardia pitkin. Viimeisenä aamuna päätettiin vielä haikata Hollywood-kyltille, jonka jälkeen lähdettiinkin jo hyvillä mielin kohti kotia. Tässä siis pääpiirteittäin meidän reissu ja monta juttua jäi tästäkin kertomatta, mutta palaillaan niihin sitten postausten muodossa myöhemmin kunhan saisin tytöiltä vähän kuvia mitä voisin laitella teille näytille.