KRUUNUVUOREN HYLÄTYT HUVILAT

Hylätyt rakennukset, tehtaat ja unohdetut paikat ovat aina jostain syystä kiehtoneet itseäni. Helsingistä näitä hylättyjä rakennuksia löytyy ihan keskustastakin, harva niiden ohikulkija kuitenkaan tietää niiden autioituneen. Suurin osa ei myöskään tiedä, että Helsingissä vajaan kahdenkymmenen minuutin päässä ydinkeskustasta sijaitsee kokonainen niemenkärki täynnä hylättyjä huviloita. Tai jos tarkkoja ollaan niin se mitä huviloista on enää jäljellä. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt saada aikaiseksi retkeä tuonne aavekylään, mutta nyt vasta sen ollessa uudelleen kaavoituksessa ja mahdollisesti jo ensi vuonna jyrättynä uusien talojen tieltä sain aikaiseksi mennä paikalle.

Rakennusalan opiskelijana minua tietysti kiinnostaa valtavasti alueen historia ja otinkin siitä selvää paikalla käytyäni. Kruunuvuori, laajasalo ja sen lähialueet olivat 1800-luvulla maaseutua, mutta koska meriteitse ei matkaa ollut keskustasta kuin parisen kilometriä alkoivat kaupunkilaiset rakentamaan omia kesähuviloitaan tänne. Huviloiden kukoistuskausi oli 1920-luvulla ja ne edelsivät omakotitaloasumisen aikakautta. Huvilat olivat alunperin eliittien kesä"mökkejä", mutta ajan kuluessa näissä Kruunuvuorenkin huviloissa on asunut tavallisia keskiluokkaisia ja jopa Saksalaisia sotilaita.

Vuonna 1955 Aarne J. Aarnio osti koko kruunuvuoren tarkoituksenaan täyttää alue asuinkerrostaloilla. Kaavoitus ja rakennusluvat tulivat kuitenkin rakennushankkeen esteeksi, mutta uhka huviloiden purkamisesta alkoi näkyä asukkaissa, jotka yksi toisensa jälkeen muuttivat pois alueelta. Näin huvilat jäivät lopulta oman onnensa nojaan, rapistuivat ja jäivät unholaan. Aarnio haki muutosta kaavoitukseen ja lupia rakentamiseen useita kertoja eri vuosikymmeninä. Hieman ironista on, että uudelleen kaavoitus aloitettiin Aarnion viimeisenä elinvuotena, eikä hän koskaan tule näkemään tuon alueen uudelleenrakentamista. Kaupunki onneksi yrittää pelastaa vielä suhteellisen hyvässä kunnossa olevan Villa Hällebon, joka saa jäädä alueelle kertomaan surullista tarinaan menneiden aikojen loistosta.

Muuten Kruunuvuori vetelee viimeisiään ja huvilat kuolevat metsän keskelle, kruunuvuoren lampikin on niin tyyni, että sen luona tuntee ajan pysähtyneen. Paikka on todella erikoinen ja hyvin surullinen. Huviloiden sisällä käydessä tuli väistämättäkin välillä kylmiä väreitä, eikä tulisi mieleenkään mennä seikkailemaan alueelle pimeään aikaan. Paikan hienoutta ei myöskään vähennä vieressä oleva meri ja rantakalliot joista näkymät ovat korkeasaaren  ja mustikkamaan lisäksi aina katajanokalle asti. Eikun eväät mukaan ja paikalle seikkailemaan.

xIMG_4159
xIMG_4162
xIMG_4104
xIMG_4154
xIMG_4122
xIMG_4138
xIMG_4135
xIMG_4119
xIMG_4064
xIMG_4130
xIMG_4079
xIMG_4148

Paikalle pääsee Herttoniemestä bussilla numero 88 jonka päättäriltä joutuu kävelemään jonkun verran.

Täältä

löytyy tarkemmat ohjeet siitä miten huviloille pääsee. Jos taas huviloiden historia kiinnostaa niin niistä on tehty kirjakin joka kulkee nimellä: Kruunuvuori - hylättyjen huviloiden tarina. Kirjoittajina Minna Torppa & Aurora Reinhard. Hyviä seikkailuretkiä kaikille, suosittelen todella paljon.