KUUKAUSI MOSKOVASSA

xIMG_1061
xIMG_1812
xIMG_1543

Kun neljä vuotta sitten päätettiin silloisen kouluni opiskelijavaihdon kohdemaaksi Venäjä muistan ensin ajatelleeni, että miksi juuri Venäjä. Mietin sitten kuitenkin, että en toisaalta ole kyseisessä maassa koskaan käynyt enkä varmaan ihan heti ole sinne lomamatkallekaan lähdössä. Ja toisaalta harvoin tulee eteen tilaisuuksia asua kuukauden verran toisessa maassa niin ettei itse tarvitse huolehtia mistään kustannuksista, bonarina tietysti opintopisteet. Hakijoista valittiin reissuun neljä opiskelijaa ja onnekseni pääsinkin mukaan. Meidän oli kuukauden opiskelijavaihdon aikana tarkoitus tutustua paikalliseen rakennusalan kouluun, Venäläiseen rakentamiseen, kulttuuriin ja tietysti itse kaupunkiin. Reissussa oltiin huhtikuussa ja asuttiin kuukausi kimppakämpässä vajaan 15 minuutin metromatkan päässä keskustasta.

xIMG_1344
xIMG_1584

Moskova on Euroopan suurin kaupunki ja siellä asuu noin 12 miljoonaa ihmistä. Kyseisessä kaupungissa asuu siis tuplasti sen verran ihmisiä kuin mitä koko Suomessa. Pohjaltaan Moskova rakentuu ympyrämäisesti ja sen sydän muodostuu Kremlin ja Punaisen torin alueesta. Kreml on 1300-luvun lopulla rakennettu historiallinen linnoitus, jossa sijaitsevat kaikki Venäjän tärkeimmät hallintoelimet. Kuukauden aikana tutustuimme keskustaan ja sen nähtävyyksiin, kävimme Tretjakovin galleriassa, Ostankinon reilun 500 metrin korkuisessa TV-tornissa, Sergiev Posadin luostarialueella, kiersimme läpi upeimmat metroasemat, shoppailimme kokonaan maan alle rakennetussa ostoskeskuksessa, maistelimme paikallisia ruokia ja joimme vodkaa. Tuo kuukausi oli ihan älytön ja se oli viimeinen sinetti sille päätökselle, että jonain päivänä otan junan siperian halki kohti Kiinaa.

xIMG_2780
xIMG_0521
elämä5

Päätin jakaa nämä postaukset useampaan osaan, koska kuukauden reissusta riittää juttua ja kuvia paljon. Haluan myös kertoa mahdollisimman paljon kaikista jutuista, koska itse jaksoin koko kuukauden hämmästellä tuota suurkaupunkia. Rehellisesti sanottuna olisin voinut jäädä vielä pariksi kuukaudeksi lisää sillä millään ei ehtinyt tuossa ajassa näkemään puoliakaan tuosta mahtipontisesta paikasta. Täytyy myöntää, että mulla oli enemmän ennakkoluuloja Venäjästä kuin mistään muusta maasta ja siitäkin syystä olen iloinen, että uskalsin lähteä. Reissu nimittäin oli itselleni todella avartava ja yllätyin todella paljon siitä mitä kaikkea tuolla naapurilla on meille tarjota. Älyttömintä ehkä oli se, että tunnin lentomatkan päässä on maa joka on kuin toiselta planeetalta. En koskaan ole reissussa tuntenut olevani niin kaukana kotoa kuin Moskovassa vaikka tosiasiassa olin lähempänä rakasta kotimaatani kuin millään muulla reissulla.

xIMG_1948
xIMG_1974

Venäjää en osaa perus "mitä kuuluu" ja "huomenta" lausahduksia enempää ja osaan myös kertoa, että pankkiautomaatti ei toimi, mutta sillä ei valitettavasti pärjää pitkälle. Venäjällä taas juuri kukaan ei osaa englantia, harva omanikäinen nuorikaan puhui englantia. Kaupoissa ei saanut palvelua jos ei puhunut venäjää ja liikkuminen oli vaikeaa kun kaikki paikkojen nimet oli kirjoitettu kyrilisillä aakkosilla. Meistä yksi onneksi osasi kieltä sujuvasti ja tutustuin koululaisten lisäksi pariin venäläiseen kundiin, joiden kanssa tuli hengattua vapaa-ajalla. Kielemuuri kaupungissa on valitettavan korkea ja yleensä englantia taitavat vain korkeammin koulutetut ja hieman varakkaammat venäläiset. Monissa paikoissa myös kohtasi hyvin töykeää käytöstä heti kun selvisi, ettet ollutkaan paikallinen. Paikoitellen ihmiset myös tuijottivat jotenkin todella paheksuvasti jos puhuimme keskenään suomea ja usein olikin vain helpompi pysytellä hiljaa joukkoon sulautuen. Yritin pari kertaa kysyä apua joltain tuntemattomilta, mutta ihmiset vain kävelivät pois sanomatta sanaakaan. Opettelin itse nopeasti kirjaimet, jotta pystyin kulkemaan metrossa ja kuljinkin sillä itsekseni kuin vanha kunnon moskovalainen. Metro oli ehdottomasti siistein asia Moskovassa ja se tuleekin omana postauksenaan.

Valokuvaamisesta ei myöskään tykätty ja mulle näyteltiin jopa käsimerkkejä jos otin kuvaa jossa joku ihminen oli. Paikalliset kuitenkin kertoivat, että tämä johtuu puhtaasti siitä, että Neuvostoliiton jäljiltä ihmisiä ahdistaa jatkuva tarkkailu, dokumentointi ja juuri se, että Moskovassa ei kuulemma ole yhtäkään julkista paikkaa missä ei olisi kameraa kuvaamassa ihmisten jokapäiväisiä toimia. Jopa kivipylväissä on kamerat ja niitä ei oikeasti näe ollenkaan jos ei tiedä mitä katsoa.

xIMG_3158
xIMG_2252
xIMG_2441

Tutustuin tosiaan pariin paikalliseen kundiin, jotka sattuivat molemmat harrastamaan BMX:ää ja he opettivat meille kaikki tärkeimmät juomatavat sekä juottivat ihan kiitettävän määrän vodkaa reissun aikana. Vodka on Venäjällä kuin vesi, pullo kiersi jopa keskellä päivää opettajien kokouksessa ja se on kyllä älyttömintä kamaa mitä olen ikinä juonut. Ainakin Moskovassa oli sääntö, että iltaa viettäessä joudut aina juomaan vahvempaa ja se luonnollisesti johti siihen, että bissestä siirryttiin drinkkeihin ja lopulta juotiinkin kirkasta vodkaa. Paikalla juhlittiin myös Teemun synttäreitä ja kyseinen ilta kaikessa älyttömyydessään naurattaa vieläkin. Artemin kanssa hengailin eniten ja kundi kuljettikin mua mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Hauskinta yhtälössä oli se ettei Artem osannut paria sanaa enempää englantia ja tuossa yllä olevassa kuvassakin hän on juuri näppäilemässä jotain googlen kääntäjään. Hyvin silti tultiin juttuun ja pieni kielimuuri sai aikaan monia hauskoja tilanteita. Uusien ystävien myötä myös huomasin, että venäläiset miehet ovat todella huomaavaisia, Artemilla oli joka kerta joku kukka tai lahja kun tavattiin eikä paljon ovia tarvinnut availla itse. Pieniä juttuja mistä tuli hyvä fiilis.

xIMG_1458
xIMG_1475
xIMG_1913
xIMG_1918

Koulussa käytiin joka päivä ja olin todella yllättynyt siitä miten tiukka kuri Venäläisessä koulussa oli. Minuutinkin myöhästymisestä joutui samantien rehtorin puhutteluun ja luokassa ei todellakaan höpisty kavereiden kanssa. Opettajaa teititeltiin ja saadessasi puheenvuoron piti nousta seisoen kertomaan asiansa, istua sai vasta luvan saatua. Valitettavasti emme saaneet paria kertaa lukuunottamatta osallistua normaaliin opetukseen vaan meidät eristettiin omaan luokkaan valittujen venäläisten luokkiensa priimusten kanssa. Emme myöskään saaneet syödä muiden oppilaiden kanssa vaan silloinkin meidät eristettiin omaan tilaan. Tuntui ettei saatu koskaan olla ilman valvontaa ja joku juoksi perässämme röökipaikalla asti. Tuli todella vahvasti sellainen fiilis, että meiltä yritettiin salailla asioita ja pitää pimennossa. Valitut oppilaat eivät myöskään tykänneet yhtään siitä jos keskustelimme muiden oppilaiden kanssa ja näitä "alemmin koulutettuja" kundeja en olisi saanut nähdä ollenkaan. En tiedä toimittiinko näin meidän oman turvallisuuden takia vai juuri siksi, että olimme ulkomaalaisia joille ei saa kertoa mitään mistä ei ole sovittu etukäteen. Koulussa siisteintä oli se, että heillä opintoihin kuului pienoismallien tekemistä, mitä meillä ei opetuksessa ollut ollenkaan. Ja kuten yllä näkyy ne mallit oli ihan tajuttoman hienoja ja ne oli lähes kokonaan rakennettu pelkästä paperista.

xIMG_2082
xIMG_2226
xIMG_1371
xIMG_1182

Liikenne on  melkein hullumpaa kuin Intiassa ja reissun aikana näin kyllä elämäni jäätävimmät ruuhkat sekä älyttömimmät ajosuoritukset. Pääsin todistamaan poliisien ajamista yksisuuntaisella väärään suuntaan ja useamman kerran myös näin jonkun ajavan motarilla liittymän ohi ja kylmän rauhallisesti vaan pistäen pakin päälle ja peruuttaen vastavirtaan pujotellen takaisin. Autojen parkkeeramisessa ei myöskään ollut mitään järkeä ja autot olivatkin ihan miten sattuivat mahtumaan jalkakäytäviä myöten. Taksia ei Moskovassa missään nimessä kannata käyttää päivällä, koska kävellenkin pääsee nopeammin ruuhka-aikaan. Seistiin parhaimmilla kaksi tuntia motarilla kilometrin matkalla vaikka kaistoja löytyi parhaimmillaan yhteen suuntaan kuusikin kappaletta. Näistä syistä metro onkin suosituin tapa liikkua ja sitä käyttääkin päivittäin 9 miljoonaa ihmistä. Tosin olimme kerran ruuhka-aikaan metrossa enkä ole ikinä kokenut mitään yhtä ahdistavaa, ihmisiä tunki kapeisiin metrokäytäviin niin paljon ettei pystynyt edes liikkumaan vaan joutui vain menemään virran mukana ja jos menit oman uloskäyntisi ohi niin ei voinut mitään vastavirtaan oli turha edes yrittää liikkua, tuossa ihmismassassa oli myös mahdoton pysyä minkäänlaisena ryhmänä ja ajauduttiinkin samantien erilleen. Kaikki kuitenkin onneksi löysivät lopulta perille samaan paikkaan, mutta ei ihan heti tullut mieleen koittaa onneaan uudestaan. Suosittelen siis metronkin välttämistä pahimpina ruuhka-aikoina.

paintball
xIMG_1200

Yksi hauskimmista "koulu"jutuista oli se kun käytiin pelaamassa paintballia, en ollut itse ikinä aikaisemmin pelannut, mutta olin heti ihan täysillä messissä ryömien ja kierien maassa. Otettiin tietysti Suomi vs. Venäjä ja meininki oli kyllä kuin talvisodassa konsanaan. Piestiin joka ikisessä pelissä vastustajat ihan satanolla. Itse kuolin tasan yhden kerran kymmenen pelin aikana ja voi morjens mikä hiki oli sen parin tunnin jälkeen. Täällä tutustuin myös niihin venäläisiin kundeihin, koska he sattuivat olemaan duunissa kyseisessä mestassa ja juteltiin niitä näitä pelien ohessa. Käytiin sitten erikseen myöhemmin omalla ajalla Teemun kanssa pyytämässä poikia bisselle ja hengailemaan, onneksi mun suuntavaisto on niin järjettömän hyvä, että löydettiin ihan omasta muistista mestoille.

Tässä tälläinen alkupläjäys meidän arkihommista Venäjällä. Seuraavaksi olisi tulossa nähtävyyksien parhaita paloja kahdessa osassa. Kyllä näitä kuvia läpi käydessä rupesi tekemään mieli takaisin Moskovaan. Mites te lukija onkos täällä ketään Venäjällä matkanneita?