EN KAIPAA ENÄÄ KAUPUNKIIN

Koin vkloppuna ahaa-elämyksen. Tajusin eräällä iltalenkillä Tonin kanssa, että en ole kaivannut kertaakaan mihinkään muualle asumaan Viikkiin muuton jälkeen. Tämä vkloppu vielä vahvisti fiilistäni kun viimeinkin tunsin oloni sen verran tervehtyneeksi, että uskalsin lähteä vetämään tulevaa työmatkaani pyörällä. Matka Viikistä mun duuniin ja takaisin on yhteensä 20km ja koko matkalla on tasan yhdet liikennevalot, reitin pujotellessa muuten pitkin meren rantaa luonnon keskellä. Voin ajella joko Herttoniemen ja Kulosaaren rantoja pitkin siirtolapuutarhojen siimeksessä tai Arabian rantaa Vanhankaupunginkosken ohi Viikin Arboretumin luontopolkujen läpi ja loppusuoralla voin morotella vielä lehmiäkin. Tietenkin miuluiten kierrän ympyrän ja nautin näistä kaikista ja aionkin ajella töistä kotiin aina eri reittiä kuin mitä aamulla sinne ajelen. Lähes kaikki tämän postauksen kuvat ovat tältä mun duunireitiltä.

Pyöräilyhistoriaa mulla löytyy useampikin vuosi ja nuoruusvuosina (koska olen nykyään niin kovin vanha haha) olin kasvanut lähes kiinni pyörään. Pyöräilin aina ja kaikkialle, yläasteella ajoin päivittäin Kamppiin mistä Anni liittyi seuraani ja matka jatkui Norssille. Lähes joka päivä koulun jälkeen lähdettiin ajelemaan muuten vaan ympäriinsä ja kaikki kesät ajeltiin yötä päivää ympäri stadia. Lukiossakin jaksoin silloin tällöin pyöräillä koululle Larun sillan ainaista vastatuulta uhmaten ja vapaa-aikana pyöräilin sitäkin enemmän. Talvisin käytiin jopa Kontulan hallissa pyörällä pari kertaa. Pyöräily oli parasta mitä tiesin ja muistan vieläkin elävästi niitä onnentunteita joita vyöryi yli kun kesäyönä rullasi pitkin keskustan katuja musiikin soidessa korvissa. Aikalailla 5 vuotta sitten pyöräilyni loppui kuin seinään, en oikein edes tiedä miksi. Viime muutossa roudasin vanhat pyöränraadot ja ylimääräiset osatkin kiertoon, jättäen kellariin ainoastaan yhden kruisailuun modatun bmx:n, sinne se jäi muistuttamaan vanhoista hyvistä pyöräajoista. 

Nyt olen reilun vuoden ajatuksen tasolla haaveillut polkupyörästä, sellaisesta ensimmäisestä oikeasta aikuisten pyörästä. Innostuinkin asiasta lopulta niin paljon että oli pakko mennä pyöräkaupunkoille ihmettelemään ja uusi pyörä löytyikin heti Käpylän

Velosportista

(jonne älyttömän suuret kiitokset kerrassaan

täydellisestä

palvelusta). Pyöräksi tuli sinkula jonka voi halutessaan muuttaa fixiksi ja nyt jonkun verran pyörällä ajettuani olen täysin rakastunut. Olin unohtanut miten onnelliseksi tulen pyöräilystä. Kaupungin hulinassa asuessani taas olin unohtanut miten onnelliseksi tulen luonnon keskellä. Nyt tuntuu, että olen löytänyt itseni uudestaan. Paikan jossa on hyvä olla ja vanhan rakkaan harrastukseni.

luonto6
luonto3
luonto5
Untitled
luonto4
luonto8
Untitled
luonto7
luonto2
luonto1

En kaipaa enää kaupunkiin, täällä on hyvä olla.