VAALEANPUNAINEN SYKSY

Syksyssä parasta on kylmien iltojen auringonlaskut. Ne kun tuppaavat olemaan lähes aina vaaleanpunaisia. Musta tuntuu, että tää mun syksy on mennyt aivan täysin ohi. On tapahtunut kaikkea ja sitten ei mitään. Tässä on ollut toi oma leikkaus, läheisen kuolema ja koulussa olisi pitänyt aloittaa lopputyö. Painotus sanalla olisi. Yksinkertaisesti on ollut niin paljon kaikkea henkisesti kuormittavaa, että päätin suosiolla siirtää sen ensi syksyyn. Itselleni sinänsä ei ole mitään väliä valmistunko nyt vai vuoden päästä, paljon tärkeämpää on oma jaksaminen ja se, että asiat hoituvat.

Samalla mua ehkä hieman jännittääkin se koulusta valmistuminen, mitä sitten kun ei enää opiskele? Sitten alkaa se niin sanotusti oikea elämä, oikeat työt ja vastuu. Pitää hankkia joku kokopäivätyö, josta toivottavasti tykkääkin. Tavallaan haluaisin opiskella vielä ihan vähän lisää, mutta en rehellisesti usko, että siitä olisi hyötyä niissä töissä mitä toivon tulevaisuudessa tekeväni. Samalla myös jännittää ajatus siitä, että eikai se työ sitten tule olemaan se mitä teen eläkeikään asti. Tiedättekö sellainen fiilis, että koulu loppuu nyt ja loppuelämä alkaa. Ja siis kyllähän sitä tietää, että siitä loppuelämästä tulee juuri sellainen kuin minkä siitä itse teke, mutta silti jotenkin kauhean pelottava ajatus. Yhden lähes koko elämän kestäneen aikakauden loppu, aika iso juttu kuitenkin jos sitä rupeaa ajattelemaan. 

IMG_6770 IMG_6765 IMG_6771 IMG_6796 IMG_6807 IMG_6813 IMG_6837 IMG_6841 IMG_6887 IMG_6891 IMG_6925 IMG_6938 IMG_6953 IMG_6983

Suvi Höyden

00100, finland