TYYNTÄ ODOTELLESSA

Vaikka tänne blogin puolelle nykyään harvemmin haluankaan avata omaa elämääni niin nyt täytyy myöntää, että olen ihan loppu. Tää syksy on ollut ihan liikaa meikäläisen sietokyvylle. Tuntuu, että joka ikinen asia mikä vaan on voinut, on kaatunut niskaan. Oon koittanu skarpata ja tarpoa eteenpäin, ja joka ikinen askel tuntuu upottavan mut vaan syvemmälle suohon. Mä en ole varmaan koskaan ollut yhtä kipeästi loman tarpeessa, enkä voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen siitä, että lauantaina lähtee lento kymmenen tunnin päähän Suomesta. Vaikka rakastankin ihanaa kotimaatani niin välillä on vaan hyvä ottaa etäisyyttä arkeen ja omaan elämään. Ei tarvitse olla kuin hetki poissa ja saa ihan uutta virtaa. Ja sitä virtaa nyt todella tarvitaan, se on jännä miten elämä aina osaakin järjestää sen hengähdystauon juuri silloin kun sitä tarvitsee eniten. Erittäin hyvillä fiiliksillä siis odotan lauantaita, pakkailen bikinejä ja fiilistelen sitä, että voin heittäytyä kohta riippumattoon nukkumaan.

Jos kaipaatte piristystä marraskuun harmauteen niin klikatkaapas itsenne viimeistään vkloppuna meikän instagramiin @dtlsuvi . Sieltä myös uteliaimmat voivat vakoilla mistä mahdan herätä sunnuntaina. 

Nyt teidän iloksi kuvia purkautuneen tulivuoren kraateriin muodostuneesta järvestä, joka oli uskomattoman tyyni ja hiljainen. 

IMG_1610 IMG_1603 IMG_1529 IMG_1519 IMG_1516

Suvi Höyden

00100, finland