KOTOISAT RANNIKOT

Itärannikon New York oli kova ja kylmä viime vuoden Californian reissun jälkeen. Itä ja länsi eivät kohdanneet vaan tuntui, että niiden välinen etäisyys oli suurempi kuin koskaan ennen. Lentäessäni kohti Seattlea ajattelin, että nyt se loma vasta alkaakin ja katselin ikkunasta haltioituneena vuoria. Samantien tuntui siltä, että olisin tullut kotiin. Sama fiilis jatkui todella vahvana pitkin reissua rannikkoa ajellessa ja vaikka ympärillä olevat maisemat olivat toinen toistaan älyttömämpiä ja ennennäkemättömiä niin ne tuntuivat kotoisilta. Veikkaan, että ison osan tähän fiilikseen toi meri. Koko ikäni meren välittömässä läheisyydessä asuneena, se tuntuu olevan ainoa asia joka saa aina mussa aikaan sellaisen täydellisen sisäisen rauhan. Tuntuu turvalliselta istua rannalla ja miettiä kuinka sen toisella rannalla jossain kaukana se oma kotikin on. Samalla meri aiheuttaa ihan valtavaa kunnioitusta suuruudellaan ja arvaamattomuudeltaan, saa tuntemaan olon äärimmäisen pieneksi ja mitättömäksi. Se varmaan onkin suurin syy siihen miksi se rauhoittaa, tietää että meren edessä ihminen on yksi pieni hiekanmuru vaan ja tajuaa että se on jotain mitä ei koskaan voi hallita. On hyvä tietää, että elämässä on paljon asioita joihin itse ei voi vaikuttaa, ei kotona eikä maailmalla.

untitled (1 of 1) pacific coast (3 of 61) pacific coast (1 of 61) pacific coast (2 of 61) pacific coast (21 of 61) pacific coast (24 of 61) pacific coast (4 of 61) pacific coast (6 of 61) pacific coast (8 of 61) pacific coast (23 of 61) pacific coast (12 of 61) pacific coast (14 of 61) pacific coast (17 of 61) pacific coast (16 of 61) pacific coast (22 of 61)

Suvi Höyden

00100, finland