ARJEN SELVIYTYJÄT

Yhdessä vauvaryhmässä joku teki keskustelun aiheesta millainen äiti olet. Teki mieli kirjoittaa sinne selviytyjä. Tuntuu, että viime aikoina vauvan kanssa elämä on yhtä selviytymistä päivästä toiseen. Jotkut käyvät päivittäin lounailla, jumpissa, ties missä kerhoissa ja muskareissa, mutta me lähinnä selviydytään päivästä niin, että yön tullessa voimme kaikki olla ihan tyytyväisiä ja todeta että oli ihan kiva päivä.  

Tähän tilanteeseen ollaan ajauduttu epäonnistuneen imetyksen ja mahdollisen maitoallergian vuoksi. Väinö joutui sairaalan osastolle kolme viikkoa sitten useiksi päiviksi tiputukseen korkean kuumeen takia. Sitä ennen oli alettu seurata painoa joka nousi hitaasti, mutta varmasti. Sairaalasta päästyämme paino pysähtyi kokonaan ja jouduimme tilanteeseen, jossa annetaan lisämaitoja, imetetään ja koitetaan kaikin keinon saada paino nousemaan. Nyt saimme käskyn aloittaa korvikkeet ja uutena ongelmana on, ettei yksikään korvike sovi Väinölle. Meillä on ollut jo pitkään hyvin vahva epäily maitoallergiasta, joka on nyt johtanut siihen että joudun karsimaan aivan kaikki maitotuotteet ruokavaliostani. Meillä ei tällä hetkellä ole mitään muuta annettavaa vauvallemme kuin rintamaito, joka ei jostain syystä riitä.

Imetyksestä sen verran, että se on meillä ollut alusta asti enemmän tai vähemmän haastavaa. Jouduin heti synnytyksestä leikkaukseen ja Väinö sai ensimmäiset maitonsa ruiskulla Antin antamina. Paino putosi aluksi rankasti ja jouduttiin heti alussa ottamaan kaikki keinot käyttöön rintakumista lähtien. Samalla tiellä ollaan edelleen ja tällä hetkellä imetän tehostetusti sekä pumppaan maitoa päivittäin. Päivistä suurin osa meneekin täysin imetyksen ja maitojen ympärillä. Olen ollut aivan loppu, epätoivoinen, itkenyt ja ollut niin pettynyt itseeni ettei tosikaan. Tuntuu, että olen tehnyt kaikkeni, eikä sekään riitä. Olen perunut kaikki menemiset, lukittautunut kotiin ettei vaan imetykset ja maidon pumppaaminen häiriinny. En aikaisemmin ymmärtänyt kaikkea sitä imetyksestä vouhottamista, ja nyt toivon ettei olisi koskaan tarvinnutkaan ymmärtää. Luotin liikaa siihen, että kaikki sujuu luonnollisesti omalla painollaan. Näin jälkiviisaana olisin ehkä valmistautunut paremmin imetykseen jos olisin tiennyt.

Onneksi Väinö on mitä ihanin pieni poika, joka on kehittynyt hyvin pienestä painosta huolimatta ja viihdyttää äitiään päivittäin hymyillä sekä jutuillaan. Onneksi tästä ei myöskään tarvitse selvitä yksin. Onneksi on ystäviä keille puhua ja ystäviä jotka ovat tuoneet pullaa, lähteneet lenkille ja auttaneet unohtamaan hetkeksi murheet viinilasin äärellä. On kaikki maailman facebookin äitiryhmät ja mammojen vertaistuki. Sain myös mielettömästi tsemppiviestejä ja vinkkejä maidottomaan ruokavalioon kun kyselin niitä omassa instagramissa. Onneksi on ollut aivan ihanat kelit ulkona, aurinko paistanut sisään melkein joka päivä. Kyllä tämä tästä siis, toivotaan että maidottomuus auttaa nyt kasvukäyrän jyrkkään nousuun ja saadaan selville mikä tässä painossa nyt oikein jumittaa. 

IMG_6156.JPG
IMG_6164.JPG
IMG_6163.JPG
IMG_5352.JPG
IMG_6159.JPG
IMG_6161.JPG
IMG_5849.JPG
IMG_6158.JPG
IMG_6115.JPG
IMG_6162.JPG
IMG_6166.JPG
 Processed with VSCO with j2 preset

Suvi Höyden

00100, finland