KELL' ONNI ON, SE ONNEN KÄTKEKÖÖN

Vai pitääkö sittenkään kätkeä? Miksi pitäisi kätkeä? Miksi ei saisi huutaa koko maailmalle onneaan? Onko se muilta pois että on onnellinen? Pilaako muiden onni jonkun päivän? Pitäisikö esittää onnetonta ettei kenellekään tule paha mieli? Ei.

Törmäsin viime viikolla Henriikkaan joka iloisesti tervehti kysymällä "Mitä rakastunut nainen?", tuli sekunniksi vaikea olo ja tunsin kuinka poskia rupesi punottamaan. Vaikeus katosi kuitenkin samantien kun totesin että hitto sitähän tässä ollaankin, hemmetin rakastunut nainen, mitä sitä peittelemään. Mietittiin siinä sitten aikamme, että on se rakkaus ihanaa ja minä jäin miettimään mistä edes tuli se hölmö olo että rakkauttaan pitäisi jotenkin peitellä tai vähätellä.

Elämässä on kuitenkin monia tilanteita jolloin tuntuu siltä, että sitä omaa onnea ei saisi näyttää eikä hehkuttaa. Ärsytyksestä ja harmituksesta voi puhua loputtomiin, mutta hyvistä asioista ei joko kehtaa puhua tai halua puhua. Jos ystävällä on elämässä huono hetki tuntuu melkein rikolliselta onneilla omaa elämää, työkavereiden kanssa oman elämän onneilu ja rakkausfiilistely tuntuu melkein jopa asiattomalta, saati sitten tuntemattomille. Itse olen sitä mieltä että onni on yhtä tärkeää ja jopa tärkeämpää kuin ainainen murehtiminen ja negatiivisten asioiden puiminen.

Itse en aio enää peitellä. Jos totta puhutaan niin nykyisessä suhteessa onnellisuus on ajoittain niin pakahduttavaa, etten enää vain ole pystynyt kätkemään sitä, eikä sillä että erityisesti olisin yrittänytkään. Miksi kätkisi jotain sellaista mitä toivoisi koko maailman jokaisen ihmisen kokevan? Ollaan onnellisia, onneillaan ja näytetään se myös muille. 

ONNI ON onnion ONNI ON ONNI ON

Suvi Höyden

00100, finland