MATKAILU TOI MINUT KOTIIN

Yhteistyössä Momondon DNA-Journey kanssa

Olen matkustellut aina. Ihan ensimmäiset muistoni ovat ulkomailta eivätkä suinkaan Suomesta. Nuorena olin mukana useissa koulujen välisissä projekteissa ja asuin perheissä milloin missäkin päin Eurooppaa. Suomessa vietin kaikki kesät ja vapaat pitkin metsiä, mutta ajattelin aina, että olin syntynyt väärään maahan. Olin vakuuttunut siitä, että heti kun saan aikuiselämäni alkuun muutan pois Suomesta. Ajatus jatkoi elämistään vaikka lähdin Intiaan ja tulin sieltä ns. maitojunalla kotiin jalka paketissa. Voisi kuvitella, että viimeistään siinä vaiheessa tulisi ikävä kotiin, kun makoilee Intialaisella leikkauspöydällä. Ei tullut, ja loukkaantumisessa eniten harmitti se etten päässyt Nepaliin.

Päädyin opiskelemaan, Moskovaan vaihtoon, hankin koiran ja reissailin Euroopassa. Ajatus ulkomaille muuttamisesta hellitti. Valmistuin ja tarkoituksena oli pitää välivuosi jossain päin maailmaa, mutta pääsin kuitenkin suoraan seuraavaan kouluun sisään. Aloin hiljalleen toteuttaa kaikkia nuoruuden matkustus haaveita: matkustin Venetsiaan, Meksikoon Maya-temppeleille, Prahaan johon ihastuin 14-vuotiaana, sitten tuli Kalifornia, New York, heli ski Ruotsissa, Lofootit, Dolomiitit, Northwest, Kanada, vaikka ja kuinka monta maata sekä paikkaa mistä olin haaveillut. Sitten tuli ikävä Suomeen. Yhä useammin ja yllättäen ikävöin matkoilla omaa kotirantaa, kotimaisia ruokia, telttailua metsässä, puhtautta, kylmyyttä ja ihan vain kotiin. 

Mitä enemmän matkustin niin sitä enemmän aloin arvostamaan Suomea. Reissuilta oli ihana palata kotiin kaikkien niiden kokemusten ja muistojen kanssa. Joitain vuosia sitten tajusin, etten ole enää pitkään aikaan halunnut muuttaa pois Suomesta. Olen nähnyt matkoilla todella paljon, ja kaikki mitä olen nähnyt ja oppinut on tosiaan saanut minut katsomaan tätä omaa kotimaata ihan eri tavalla. Koen olevani todella vahvasti suomalainen ja huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän vaalin vanhoja ns. suomalaisia tapoja ja asioita, jotka mummoni tai vanhempani ovat minulle opettaneet. Enkä edes aloita Suomen luonnosta, sanotaan vain lyhyesti ettei mikään voita meidän omia metsiä, järviä ja rantoja. Kuulun Suomeen ja tunnen, että tänne olen aina kuulunutkin. 

IMG_5519.jpg

Tämän kampanjan myötä pääsin selvittämään geeniperimäni 2000-vuoden taakse. Matkailun olen oppinut arvostamaan suomalaisuuttani ja olikin äärettömän mielenkiintoista kuulla Momondon DNA-tutkimuksen tuloksista, että 87% geeniperimästä myös on suomalaista, pienellä eurooppalaisella twistillä. Ei sinänsä yllättävää sillä olin jo viisivuotiaana Italiassa yleinen nähtävyys kiharan valkoisen pellavatukkani ja sinisten silmien kanssa. En kuitenkaan usko, että niinkään geeniperimä on vaikuttanut juurtumiseeni vaan kyllä ne matkat ympäri maailman ovat saaneet katsomaan lähelle ja antaneet perspektiiviä asioihin. Olen oppinut arvostamaan sitä mitä minulla jo on ja rikastuttamaan sitä sillä mitä muulla maailmalla on minulle tarjota. Siksi suosittelen matkustamista kaikille muillekin ja ennen kaikkea hyvää itsenäisyyspäivää rakkaalle kotimaalle!

Käykää myös lukemassa minun, Sarin ja Monan yhteispohdinnat DNA-kampanjan tiimoilta ja siitä mitä meille omat juuret ja matkustaminen merkitsevät. Arvaatteko kuka meistä oli geeneiltään suomalaisin?

Nimetön.png
Northern lights

Suvi Höyden

00100, finland