NAISTEN ADHD, MITÄ HALUAT TIETÄÄ?

Mihin tää tammikuu oikein meni? Juurihan tää vuosi alkoi? Kaikki on mennyt niin vauhdilla, että mä en ole edes ehtinyt miettiä mitä haluaisin tehdä tänä vuonna. Yhtäkkiä kuitenkin tää kevät on täysin täyteen buukattu, kolme laskureissua, yksi roadtrippi lopettamaan kevättä, studiovalokuvauskurssi ja koulu. Hups. Mulla on päällä myös jotenkin tosi hyvä fiilis valokuvista, oon käyny läpi vaikka mitä vanhoja kuvia, meidän viime reissun kuvia ja miettiny kaikkia postauksia. Arki rullaa nyt jotenkin tosi mukavasti eteenpäin.

Yhtä postausta varten tarttisin teidän apua. Oon vuoden päivät miettiny kirjoittavani omasta ADHD:sta. Puhtaasti siksi, että meidän naisten ADHD:sta puhutaan tänä päivänä edelleen todella vähän. Ja sitäkin enemmän on vääriä olettamuksia ja leimaamista kyseistä sairautta kohtaan. Saan itse todella usein todistella ihmisille, että kyllä minulla on ihan oikea lääkärin diagnoosi adhd:sta ja kyllä olen syönyt myös lääkkeitä. Välillä jopa ärsyttää, että jos joku on vähänkään äänekkäämpi tai ns. villimpi tapaus niin sanotaan vain, että no toi on perus adhd, vaikka asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen. Naisilla kun kyseinen tauti ilmenee usein vähän eri tavalla kuin pojilla.

Olen myös itse kamppaillut nuorempana monien tähän liittyvien ajatusten kanssa: saanko ikinä mitään aikaiseksi, miksen pysty tekemään mitään loppuun, olenko huonompi kuin muut, miksi kaverisuhteista on vaikea pitää kiinni, mihin kaikki rahat katoavat, miksi kaikki opettajat aina ottavat juuri minut silmätikuksi, miksi tämäkin asia on niin hemmetin vaikea, onko tämä yhtä vaikeaa muillekin, miten mun elämästä koskaan voi tulla mitään järkevää? Välillä myös tuntuu, että ihmiset joilla ei ole adhd:ta eivät kykene mitenkään ymmärtämään sen syvintä olemusta ja sitä, että se ei ole pelkkä muotisairaus jolla peitellään laiskuutta tai huonoa keskittymiskykyä.

Eli mitä haluaisit tietää naisten ADHD:sta? Vastaukseni tulevat pohjautumaan nimenomaan omiin kokemuksiini sen kanssa elämisestä, hoidoista ja tutkimuksista. Kokemusta löytyy aika laajalti sillä myös puolet omasta perheestäni ja ex-poikaystäväkin ovat saaneet kaikki adhd-diagnoosit. Kävin myös itse vuosia säännöllisissä tutkimuksissa ja seurannoissa, söin yli vuoden lääkkeitä ja käyn edelleen hoitamassa adhd:tani. Saa kysyä mitä ikinä mieleen tuleekaan ja sisällytän ne sitten tekstiini. Tiivistetysti olen ajatellut kirjoittaa siitä miten tämä on vaikuttanut eri elämänvaiheissa ja siitä miten itse olen pärjännyt adhd:n kanssa.

image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg

Suvi Höyden

00100, finland