SYNNYTYS

Pelkäsin ennen raskautta synnytystä kuollakseni. Sanoin aina, että jos synnytän niin teen sen keisarileikkauksella. Mieleni kuitenkin muuttui, kun oikeasti olinkin raskaana. Kaivoinkin sitten aivan kaiken tiedon mitä pystyin synnytyksestä, kävin pelkopolilla useita kertoja, kävin tutustumassa synnytyssaliin, varasin tenssin, harjoiteltiin kotona eri apukeinoja ja lopulta koin olevani täysin valmis. Viimeiset viikot odotin synnytystä jopa innolla. Yritin olla odottamatta mitään jotten pettyisi, mutta kuinkas ollakaan lähes kaikki synnytykseen liittyvät pelkoni toteutuivat. Pettymykseeni toki vaikutti varmasti myös pettyminen itseeni ja se, että osuimme naistenklinikalle kenties ruuhkaisimpaan aikaan koko vuodesta. Kätilöopisto oli hiljattain suljettu ja kaikki suomi100 vauvaan tähdänneet olivat samaa aikaa osastolla, joka oli ääriään myöten täynnä. Pahinta kaikista oli kuitenkin se, että jouduin viettämään ensimmäiset 7 tuntia yksin leikkaussalissa ja heräämössä keskellä yötä ilman Väinöä ja Anttia heti syntymän jälkeen. Ne olivat elämäni kamalimmat 7 tuntia ja muisto niistä nostaa vieläkin kyyneleet silmiin.

Aika kuitenkin kultaa hyvin muistoja ja nyt jo etäisyyttä tilanteesta ottaneena pystyn jollain tasolla iloitsemaan hyvistä asioista, kuten siitä, että Väinöllä oli kaikki hyvin. Muistan sen hetken kun vihdoin aamulla pääsin osastolle, siellä oli niin hiljaista ja rauhallista, ainoa valo oli joulukynttelikön keltainen loiste, jonka valossa Väinö nukkui. Itkin holtittomasti ja katsoin Väinöä, mietin miten pieni se oli enkä voinut käsittää, että sama tyyppi oli vajaa vuorokausi sitten ollut mahassani. Muistan miten pelkäsin omaa vauvaani ja sitä että se menisi rikki kosketuksestani, pelkäsin etten tiedä mitä tehdä ja pelkäsin ennen kaikkea tuottavani pettymyksen. Antti oli kuitenkin meidän kanssa ja erityisesti minun tukenani, tuntui ettei tästä tarvitse selvitä yksin, kyllä me pärjätään, olihan Antti hoitanut täysin yksin Väinöä jo sen elämän ensimmäiset 7 tuntia. Kaikki tuntui hämmästyttävän luonnolliselta ja Väinö oli mitä ihmeellisin pieni tarkkavaisesti katseleva vauva, juuri sellainen kuin olimme mielessämme ajatelleet, täydellinen. 

Synnytys oli lopulta nopea ja sen kokonaiskesto oli vajaa 9 tuntia. Se on kovin pieni hetki ihmisen elämässä vaikka rankka olisikin. Onneksi mulla on nämä maailman ihanimmat kuvat muistona tuosta ensimmäisestä päivästä, sillä kaikkine kamaluuksineenkin se oli väistämättä yksi elämäni mullistavimmista kokemuksista. 

Ps. Olen saanut nyt muutamia viestejä jalkakuvassa näkyvästä henkilötunnuksesta, joten haluan tarkentaa että se on sairaalan antama väliaikainen tunnus ei oikea henkilötunnus. En ikinä laittaisi sellaista tietoa nettiin, syynäsin nuo omatkin rannekkeet läpi ennen kuvien tänne laittoa.  

SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS Untitled SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS P1200863 P1200943 SYNNYTYS

Suvi Höyden

00100, finland