arki

VUOTTA VAILLE KOLKYT

Mistä tietää, että alkaa tulla vanhaksi? 

Siitä, että syntymäpäivälahjaksi saatu kodinkone on unelmien täyttymys.  

Siitä, että koulussa kiinnostaa enemmän opiskelu kuin vierustoverin kanssa kuiskuttelu.  

Siitä, että on saavuttanut kaiken mistä on lapsena unelmoinut.

Siitä, ettei ole enää nin väliä mitkä vaatteet pukee kouluun tai muutenkaan.

Siitä, että rinnalla on ihminen kenen kanssa suunnitellaan vakavasti tulevaisuutta. 

Siitä, että baarissa keski-ikä on ainakin 5 vuotta vähemmän kuin omasi.  

Siitä, että kaverit alkavat mennä naimisiin ja saada lapsia. 

Tänään täyteen tuli 29 vuotta ja meikällä alkoi tämän vuosikymmenen viimeinen vuosi.  Joku sanoi joskus, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä nopeammin vuodet kuluvat ja se on kyllä niin totta. Siksi niihin vuosiin haluaa panostaa ja tehdä niistä merkityksellisiä. Tämä viimeisin on ehdottomasti ollut sitä ja vastaavia on toivottavasti tiedossa monta lisää. Eli hyvää syntymäpäivää itselleni blogipostauksen muodossa!   

image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg

ARKEA KOTONA

Viimeiset viikot ovat olleet todella hektisiä. En tosiaankaan tiedä mihin katosi koko elokuu. Kuukaudessa on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Syksy menee opintovapaalla koulussa ja useamman vuoden työskentelyn jälkeen tuntuu vaikealta palata normaalin koululaisen arkeen. Kursseja on paljon, työtä rästien selvittämisestä riittää ja kova tavoite on valmistua jouluksi. Olen nyt päivittäin keskustellut eri opettajien kanssa, että miten toimitaan ja saanut aikamoisen kasan lisätehtäviä suoritettavaksi. Tilanne on kuitenkin se, että aion tehdä mitä tahansa valmistuakseni. 

Koulun lisäksi kaikki vkloput ovat menneet joko reissuissa tai sukuloidessa. Arkisin ollaan laitettu työhuonetta kuntoon, koitettu kestää julkisivuremontin pyörteissä, yritetty pitää pakettia kasassa, suunniteltu reissuja ja ostettiin me tuossa lentoliputkin. Hieman alkaa kaipaamaan vapaata vkloppua tämän kaiken keskellä. Onneksi meidän koti on aivan ihana ja ollaan hyvin puhallettu yhteen hiileen Antin kanssa. 

Ainiin ja julkaistiinhan tässä yksi mun valokuvakin Saksan suurimman matkailulehden kannessa ja pääsin ehdolle vuoden parhaaksi matkabloggaajaksi.  Kaikkea sitä. 

LARUN KOTI LARUN KOTI LARUN KOTI LARUN KOTI LARUN KOTI LARUN KOTI

LÄHTÖFIILIKSIÄ

Huh aikamoista vauhtia tämä kevät onkin mennyt vastahan tätä reissua ruvettiin miettimään ajatuksen tasolla. On ollut niin paljon töitä ettei oikein edes tajuta, että ollaan lähdössä kuukauden reissuun ylihuomenna. Antti kuulemma joka aamu pakulle käveltyään ihmettelee onko se todella oma. Tuntuu, että kaikki päivät on mennyt sellaisessa jatkuvassa kiireessä ja sumussa kun on ollut lukematon määrä hoidettavia asioita. Kaikesta kiireestä ja stressistä huolimatta on yhdessä ollut tosi kivaa ja pakun parissa puuhastelu on mennyt mutkattomasti. Väsymys ja lyhyet yöt alkavat kuitenkin painaa ja ollaan molemmat niin loman tarpeessa ettei tosikaan. Tonia tulee ihan valtava ikävä varsinkin kun pötkö on tainnut tajuta meidän lähtevän ja on siksi äärimmäisen hellyydenkipeä. 

Vielä pitäisi pakata kamat laatikoihin ja pakuun, kasata kaikki matkalle tarvittavat paperit, hakea jotain autohommia, tyhjentää muistikortit ja kännykkä sekä kaikkea pientä tietotekniikkaan liittyvää hommaa. Nämä siis lähinnä oman mielenrauhan takia, paku nimittäin on vihdoinkin valmiina ja siinä kunnossa, että voitaisiin kurvata tien päälle saman tien. Yksi työpäivä vielä edessä ja huomenna illalla ollaankin jo lautassa matkalla Tallinnaan. Jännittää!!

LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI LAUTTASAARI