crater lake

CRATER LAKE

Kaikkea sitä on tullut elämän aikana nähtyä, siltikin sitä aina oppii uutta ja joutuu nöyrtymään sen edessä mitä maailmalla on meille tarjota. Tämän kyseisen päivän piti olla meidän pisin ja raskain osuus, herättiin aamulla joskus neljän viiden aikaan (en enää edes muista), heitettiin kamat autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Crater Laken kansallispuistoja. Olin ihan jäätävässä kohmeessa ja meidän ajoreitti meni jotain ihan hämäriä teitä pitkin, jotka kuhisi jostain syystä peuroja. En pystynyt nukkumaan autossa silmäystäkään kun koko ajan odotin puoliunessa peurakolaria haha. Pidin Kealle seuraa ja koitin bongailla tielle hyppiviä eläimiä, oltiin aikataulusta hieman myöhässä ja ajettiin aikaa vastaan. Auringonnousu Crater Lakella oli meidän tavoite. Saavuttiin perille ihan vähän myöhässä itse h-hetkestä, mutta kuitenkin niin aikaisin, että edes puistonvartijat eivät olleet meitä vastassa portilla, muista ihmisistä puhumattakaan.

Näkymä oli aika epärealistinen. Kyseessä on siis vanha tulivuori, joka purkautui noin 7000 vuotta sitten ja sen kraatteriin muodostui aikojen saatossa järvi. Kraatteri on parhaimmillaan 655 metriä syvä ja siihen muodostunut järvi 597 metrin syvyydellään Yhdysvaltojen syvin. Halkaisijaltaan kraatteri on pisimmillään 9,7 kilometriä, eli kyseessä ei ole mikään ihan pieni tapaus. Tulivuoren jäännökset ovat 1,8 kilometrin korkeudessa, joten lähes ympäri vuoden täällä on lunta ja tiet ovat talviaikaan usein kokonaan suljettu. Paikka oli yhtä vaikuttava kuin miltä se kuulostaakin ja varsinkin aamun täydellinen hiljaisuus, tyynen vedenpinnan kanssa teki paikalle oikeutta.

Pari tuntia meillä kesti, että ajettiin kraatterin ympäri ja räpsittiin kuvia. Jatkettiin sitten matkaa ja itsehän aamun jännityksestä ja innostuksesta täysin väsähtäneenä nukahdin autossa kesken lauseen ja nukuin kuin tukki monta tuntia. En ollut herännyt Kean huuteluista huolimatta mihinkään, enkä edes siihen että oltiin pysähdytty monta kertaa matkalla. Onneksi mun matkakumppani oli virkeämpi ja jaksoi mun väsähtämisestä huolimatta jatkaa meidän ajomatkaa, kiitos siitä. Muuten oltais varmaan jouduttu laittamaan teltta pystyyn, joka sekään ei olisi ollut ehkä mikään maailmanloppu näissä maisemissa.

IMG_1491 IMG_1603 IMG_1447 IMG_1484 IMG_1486 IMG_1510 IMG_1481 IMG_1472 IMG_5514 IMG_1466 IMG_1520 IMG_1587 IMG_1457 IMG_1526 IMG_1448

TYYNTÄ ODOTELLESSA

Vaikka tänne blogin puolelle nykyään harvemmin haluankaan avata omaa elämääni niin nyt täytyy myöntää, että olen ihan loppu. Tää syksy on ollut ihan liikaa meikäläisen sietokyvylle. Tuntuu, että joka ikinen asia mikä vaan on voinut, on kaatunut niskaan. Oon koittanu skarpata ja tarpoa eteenpäin, ja joka ikinen askel tuntuu upottavan mut vaan syvemmälle suohon. Mä en ole varmaan koskaan ollut yhtä kipeästi loman tarpeessa, enkä voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen siitä, että lauantaina lähtee lento kymmenen tunnin päähän Suomesta. Vaikka rakastankin ihanaa kotimaatani niin välillä on vaan hyvä ottaa etäisyyttä arkeen ja omaan elämään. Ei tarvitse olla kuin hetki poissa ja saa ihan uutta virtaa. Ja sitä virtaa nyt todella tarvitaan, se on jännä miten elämä aina osaakin järjestää sen hengähdystauon juuri silloin kun sitä tarvitsee eniten. Erittäin hyvillä fiiliksillä siis odotan lauantaita, pakkailen bikinejä ja fiilistelen sitä, että voin heittäytyä kohta riippumattoon nukkumaan.

Jos kaipaatte piristystä marraskuun harmauteen niin klikatkaapas itsenne viimeistään vkloppuna meikän instagramiin @dtlsuvi . Sieltä myös uteliaimmat voivat vakoilla mistä mahdan herätä sunnuntaina. 

Nyt teidän iloksi kuvia purkautuneen tulivuoren kraateriin muodostuneesta järvestä, joka oli uskomattoman tyyni ja hiljainen. 

IMG_1610 IMG_1603 IMG_1529 IMG_1519 IMG_1516