explore

RETKI KUHAKOSKELLE

Tasan kaksi viikkoa kesälomaan. Se taas tarkoittaa kahta ja puolta viikkoa jenkkireissuun. Mihin tää aika on mennyt? Ihan käsittämätöntä. Nyt kun kirjoitin sen tähän mua alkoi ihan tosissaan kuumottaa, enhän mä ole edes suunnitellut mitä teen New Yorkissa tai mitä ihmettä pakkaan mukaani. Onko mulla tarpeeksi rahaa oonko unohtanu hoitaa jotain asioita ja mitä kaikkea pitää hoitaa vielä? Tänään täytyy tehdä joku lista siitä mitä kaikkea pitää muistaa. Ehkä teen tänne blogiinkin jonkun pakkauslistan reissuun lähtevistä kamoista, kiinnostaisiko sellainen? Tää ei nyt kyllä mitenkään liittynyt itse postaukseen vaan kirjoitin nyt mitä mieleen tuli. Kaksi viikkoa, jaiks. 

Tosiaankin postauksen oli tarkoitus kertoa meidän retkestä kuhakoskelle eikä muuttua täysin reissupanikoinniksi. Palataan siis kuohujen keskelle. Meidän reissulla tullaan näkemään ennätysmäärä vesiputouksia ja niitä etukäteen fiilistellessä päädyin googlettamaan onko Suomessa yhtäkään. Löysin tämän sivun ja siitä inspiroituneena suostuttelin Janin iltapäiväretkelle Kuhakoskelle. Vaikka alunperin olinkin hieman skeptinen niin putous yllätti hienoudellaan, se oli paljon isompi kuin olin kuvitellut ja todella hienossa ympäristössä. 

Ainoa miinus retkessämme oli Tonin saama paha allergiakohtaus, jonka seurauksena sen hengitys salpaantui kokonaan. Päästiin onneksi läheiselle tallille huljuttelemaan sitä kylmällä vedellä ja näin saatiin hengitystiet aukeamaan. Säikähdettiin kyllä todella paljon ja jos ei oltais kekattu läheistä tallia olisi Tonille voinut käydä paljon pahemmin. Eläinlääkäri epäili ampiaisen pistosta tai mahdollisesti jopa kyyn puremaa, sillä allergiakohtaus johtui kuulemma nopeasta ärsykkeestä. Varmaksi mitään ei voitu sanoa, mutta tälläiset kohtaukset ovat onneksi todella harvinaisia. Vastaisuuden varalle saatiin eläimille tarkoitettua kortisonia, jota sitten täytyy pitää mukana retkeillessä. Onneksi kaikki järjestyi ja Tonilla on nyt kaikki hyvin. Olkaa tarkkoina koirienne kanssa, nyt varsinkin kun ulkona on tosi lämmin ja kaikkia öttiäisiä pyörii pusikoissa.

DSCF9857
DSCF9818
DSCF9806
DSCF9870
DSCF9822
DSCF9834
DSCF9830
DSCF9847
DSCF9842
DSCF9854

GARDENIA

Vaikka olenkin syntynyt Töölössä ihan ydinkeskustan tuntumassa, olen samoillut astetta enemmänkin luonnon keskellä. Monta kesää vietin mummin mansikkamaalla Parkanossa, ajelin Monkeylla joskus ala-asteikäisenä ympäri landea.Meillä oli tapana mennä retkille seurasaareen ja talvipuutarhalle, joten yksi lempipaikoistani Helsingissä onkin Töölön talvipuutarha, jota olen ehtinyt fiilistelemään jo sisältä täällä sekä ulkoa täällä. Jani onkin useamman kerran yrittänyt ehdottaa käyntiä Viikin omassa "talvipuutarhassa" trooppisten kasvien Gardeniassa, mutta jotenkin ei vaan olla saatu mentyä. Nyt oli jo vähän pakkokin sillä Gardeniaa uhkaa lopettaminen, koska siellä ei käy tarpeeksi ihmisiä.

Viime lauantaina sitten pitkästä aikaa oli sellainen päivä ettei tarvinnut tehdä mitään eikä oltu suunniteltu mitään. Täydellinen päivä käydä vähän retkeilemässä. Musta oli jotenkin ihana miten fiiliksissä Jani oli tuolla, se luki tota esittelykirjaa ja huuteli mulle koko ajan "Kato Suvi tuolla on baananeja!" "Tässä on ananas!", "Tässä pitäis kasvaa mangoja!". Ja olihan se hauskaa ihmetellä minkä näköisistä puista tai pensaista ne kaupan hyllyjen hedelmät oikein tulee.

Mä olin erityisen fiiliksissä noista koikarpeista ja kilpikonnista. Skidinä mulla olikin talvipuutarhassa oma koikarppi, jota ruokin kädestä pitäen joka kerta kun siellä kävin ja silittelin sitä joka kerta. Mahtava paikka kaikenkaikkiaan ja suosittelen käymään.

DSCF7131
koifish
DSCF7061
DSCF7088
DSCF7136
DSCF7123
DSCF7064
DSCF7046
DSCF7097
DSCF7050
DSCF7084
DSCF7024
DSCF7120
DSCF7025
DSCF7100
DSCF7056
DSCF7125
DSCF7033
DSCF7101

KRUUNUVUOREN HYLÄTYT HUVILAT

Hylätyt rakennukset, tehtaat ja unohdetut paikat ovat aina jostain syystä kiehtoneet itseäni. Helsingistä näitä hylättyjä rakennuksia löytyy ihan keskustastakin, harva niiden ohikulkija kuitenkaan tietää niiden autioituneen. Suurin osa ei myöskään tiedä, että Helsingissä vajaan kahdenkymmenen minuutin päässä ydinkeskustasta sijaitsee kokonainen niemenkärki täynnä hylättyjä huviloita. Tai jos tarkkoja ollaan niin se mitä huviloista on enää jäljellä. Olen vaikka kuinka kauan yrittänyt saada aikaiseksi retkeä tuonne aavekylään, mutta nyt vasta sen ollessa uudelleen kaavoituksessa ja mahdollisesti jo ensi vuonna jyrättynä uusien talojen tieltä sain aikaiseksi mennä paikalle.

Rakennusalan opiskelijana minua tietysti kiinnostaa valtavasti alueen historia ja otinkin siitä selvää paikalla käytyäni. Kruunuvuori, laajasalo ja sen lähialueet olivat 1800-luvulla maaseutua, mutta koska meriteitse ei matkaa ollut keskustasta kuin parisen kilometriä alkoivat kaupunkilaiset rakentamaan omia kesähuviloitaan tänne. Huviloiden kukoistuskausi oli 1920-luvulla ja ne edelsivät omakotitaloasumisen aikakautta. Huvilat olivat alunperin eliittien kesä"mökkejä", mutta ajan kuluessa näissä Kruunuvuorenkin huviloissa on asunut tavallisia keskiluokkaisia ja jopa Saksalaisia sotilaita.

Vuonna 1955 Aarne J. Aarnio osti koko kruunuvuoren tarkoituksenaan täyttää alue asuinkerrostaloilla. Kaavoitus ja rakennusluvat tulivat kuitenkin rakennushankkeen esteeksi, mutta uhka huviloiden purkamisesta alkoi näkyä asukkaissa, jotka yksi toisensa jälkeen muuttivat pois alueelta. Näin huvilat jäivät lopulta oman onnensa nojaan, rapistuivat ja jäivät unholaan. Aarnio haki muutosta kaavoitukseen ja lupia rakentamiseen useita kertoja eri vuosikymmeninä. Hieman ironista on, että uudelleen kaavoitus aloitettiin Aarnion viimeisenä elinvuotena, eikä hän koskaan tule näkemään tuon alueen uudelleenrakentamista. Kaupunki onneksi yrittää pelastaa vielä suhteellisen hyvässä kunnossa olevan Villa Hällebon, joka saa jäädä alueelle kertomaan surullista tarinaan menneiden aikojen loistosta.

Muuten Kruunuvuori vetelee viimeisiään ja huvilat kuolevat metsän keskelle, kruunuvuoren lampikin on niin tyyni, että sen luona tuntee ajan pysähtyneen. Paikka on todella erikoinen ja hyvin surullinen. Huviloiden sisällä käydessä tuli väistämättäkin välillä kylmiä väreitä, eikä tulisi mieleenkään mennä seikkailemaan alueelle pimeään aikaan. Paikan hienoutta ei myöskään vähennä vieressä oleva meri ja rantakalliot joista näkymät ovat korkeasaaren  ja mustikkamaan lisäksi aina katajanokalle asti. Eikun eväät mukaan ja paikalle seikkailemaan.

xIMG_4159
xIMG_4162
xIMG_4104
xIMG_4154
xIMG_4122
xIMG_4138
xIMG_4135
xIMG_4119
xIMG_4064
xIMG_4130
xIMG_4079
xIMG_4148

Paikalle pääsee Herttoniemestä bussilla numero 88 jonka päättäriltä joutuu kävelemään jonkun verran.

Täältä

löytyy tarkemmat ohjeet siitä miten huviloille pääsee. Jos taas huviloiden historia kiinnostaa niin niistä on tehty kirjakin joka kulkee nimellä: Kruunuvuori - hylättyjen huviloiden tarina. Kirjoittajina Minna Torppa & Aurora Reinhard. Hyviä seikkailuretkiä kaikille, suosittelen todella paljon.