glacier

GLACIERIN KANSALLISPUISTO

Päätin rykäistä nämä jenkkireissun jutut pois alta ennen Euroopan reissun purkamista, joten varautukaa pieneen tykitykseen.

Olen käynyt Glacierin kansallispuistossa nyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla käyntiä varjosti tietyöt ja niiden aiheuttama ärsytys. Tällä toisella kerralla ajettiin suoraan keskelle metsän hautausmaata. Jo viikon reissuamme varjostaneiden savupilvien alkulähde oli Glacierissä ja vaikka palot ovatkin täällä uuden alku, niin silti niissä oli jotain surullista. Surullisena muistan myös oman fiilikseni Glacierista, olin kipeä, olo oli todella yksinäinen ja ikävä kotiin niin kova, että yksin teltassa teki mieli itkeä. Tämä oli kuitenkin myös uuden alku, päätin olla välittämättä inhottavista asioista ja keskittyä nauttimaan. Keskittyä matkaan ja niihin luonnonihmeisiin mitä pääsin näkemään. Ja se päätös kannattikin, sillä loppureissu menikin ohi hujauksessa ja hyvällä fiiliksellä.

Olen itse ihan täysin tunneihminen ja jos joku asia ei tunnu hyvältä niin se ei myöskään sitä ole. Oma tunnetilani vaikuttaa myös aina kuviini, sillä juuri niitä fiiliksiä mitä itselläni on ollut yritän kuviini vangita. Ehkä näistä kuvista voikin aistia tuon fiiliksen jollain tasolla, ainakin nämä ovat kovin erilaiset verrattuna vuotta aikaisemmin otettuihin kuviin Glacierin Kansallispuistosta.

GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK GLACIER NATIONAL PARK

GLACIER NATIONAL PARK

Glacierin kansallispuisto jakaantuu Jenkkien sekä Kanadan puolelle ja nimensä mukaisesti sieltä löytyy jäätiköitä. Valitettavasti vuosien myötä jäätiköt ovat vetäytyneet aina vain kauemmaksi ja nykyisin vain osa vuorten huipuista on niiden peitossa. Me ajettiin puiston läpi tietä nimeltä Going to the sun, joka on auki vain pienen pätkän vuodesta juurikin näin kesällä. Yleensä se aukeaa vasta kesäkuun lopussa sillä muuten lunta on yksinkertaisesti niin paljon, ettei tätä äärimmäisen kapeaa ja korkealla olevaa tietä pysty ajamaan. Tie ei ole mikään hirveän pitkä ja sen ajaa parissa tunnissa läpi, mutta me otettiin aikaa tähän kokonainen päivä. Pysähdeltiin vähän väliä ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia, jotka todella olivat ihan älyttömiä. Maisemista tuli monta kertaa vähän Yosemite mieleen paitsi, että täällä vesiputoukset eivät olleet kuivuneina vaan niitä oli sulavan lumen takia muodostunut jopa keskelle tietä välillä. 

Koko päivän vuorilla ajeltuamme päätettiin vielä päivän päätteeksi pulahtaa jäätikköjärveen, joka oli todella kylmää, mutta samalla ihan täydellisen virkistävää. Oltiin myös suunniteltu, että yövytään viimeinen yö reissussa tiipiissä, joka meitä odotti puiston ulkopuolella. En rehellisesti tiedä olenko koskaan nukkunut yhtä hyvin kuin tuolla tiipiissä. Meillä oli omat törkeän mukavat retkisängyt ja takana ihan uskomaton reissu. Seuraavana päivänä meidän piti ajaa suoraa Seattleen, mutta innostuttiin sitten vielä ottamaan yksi ylimääräinen yö matkan varrella teltassa Rainierissä, mutta se onkin ihan oma juttunsa. Vaikea tätä Glacieriä on oikein edes kuvailla sanoin, joten annetaan kuvien puhua puolestaan. 

IMG_3701 IMG_3815 IMG_3691 IMG_3909 IMG_3723 IMG_3731 IMG_3783 IMG_3862 IMG_3880 IMG_3767 IMG_4001 IMG_3850 IMG_3907 IMG_3775 IMG_3937 IMG_3960 IMG_3715 IMG_4037 IMG_4049 IMG_4074 IMG_4091 IMG_4140 IMG_4228 IMG_4325 IMG_4295 IMG_4337