italia

NAPOLI JA TÄYDELLINEN PIZZA

Ainoat lapsuuteni ruokamuistot sijoittuvat Töölössä sijaitsevaan Vilettaan, jossa tilasin aina pizzan salamilla ja katkaravuilla, vuosien ajan, aina samat täytteet. Sen myötä en pysty enää syömään katkarapuja, mutta pizzasta ei ilmeisesti saa tarpeekseen koskaan. Se on ainoa ruoka joka on pysynyt ikuisena suosikkina elämässäni kausista ja vaiheista toiseen. Kiitos Antin söimme viime vuoden aikana pizzaa keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Tuosta samaisesta syystä pyysin Anttia kirjoittamaan teille pizzasta, sillä Antti on ainoa henkilö tässä maailmassa joka tykkää pizzasta minua enemmän.

Antti: Kotipizza, Pizza hutin pannupizza, Raxin pizza, vitosen pizzat, lapsuuden peltipizza, roiskeläppä, billy’s pizza, pakestepizza… jokaisella näillä pizzoilla on oma paikkansa menneisyydessäni. Osa jäänyt menneisyyteen ja osa taas jatkaa matkaa kanssani.

Olen elämässäni syönyt monenlaista pizzaa monenlaisessa ympäristössä. Ensimmäiset muistot ovat kotoa, jossa paksun pizzapohjan päälle laitettiin mm. tomaattipyreetä, jauhelihaa, juustoa ja tomaattia, joka poltti suun takuuvarmasti. Tämän lisäksi muistan törmänneeni makeisiin, soikeisiin, taitettuihin, tulisiin, rapeisiin, paksuihin, valkoisiin, punaisiin, kylmiin ja roskiin lentäneisiin pizzoihin. Pizzojen pyöräyttely on kulkenut elämässä aina mukana ja nykyään omat pizzat ovat hyvin kaukana tuosta lapsuuden paksusta peltipizzasta.

Omat pizzakokailut ovat kehittyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Tärkeimmät kehitykset tapahtuivat täytteiden, tomaattikastikkeen ja pohjan kanssa, eli käytännössä kaiken mistä pizza koostuu... Pizzoja tehdessä oli kiva huomata, että erilaisiin pizzoihin tuli erilainen taikina, tomaattikastike ja erilaiset täytteet. Eli kärjistetysti hyvä tomaattikastike voi olla jossain pizzassa täydellinen ja toisessa se voi pilata koko pizzan. Ehkä itsellä tärkeimpänä havaintona on hyvien raaka-aineiden käyttö. Tällöin pizzoihin ei tarvitse laittaa mitään ylimääräistä.

Napolilaisessa pizza hyvät raaka-aineet ovat pääosassa. Itse olin yrittänyt jäljitellä napolilaista pizzaa kotona ja käydä maistamassa erilaisia versioita monessa eri ravintolassa. Omiin pizzoihin aloin olla tyytyväinen, kun taas pätevää pizzeriaa alkoi olla vaikea löytää. Mieltä vaivasi kuitenkin, miltä täydellinen pizza maistuisi. Muutama hyvä ystävä oli hehkuttanut minulle ja Suville napolilaista pizzaa, kumminkaan lyttäämättä minun kokkauksiani. Oli pakko lähteä hakemaan vahva pohja pizzalle Italiasta, jotain mihin voisi luottaa ja mitä voisi pitää jonkinlaisena tavoitteena. Napolissa on tunnetusti vanhat pizzan perinteet. Eli matkasimme porukalla Napoliin syömään pizzaa.

Oletukset olivat korkealla, vaikka olinkin valmistautunut pettymään. Itse tunnelma Napolissa oli rauhallista ja teimme pienen kävelyreissun Napolin kaduille etsimään pizzeriaa. Pizzeriat havaitsi hyvin katukuvasta, sillä niiden ympärillä parveili usein ihmisiä. Valitsimme ensimmäiseksi pizzariaksi Di Matteon ja saimme tilattua pizzamme epämääräisestä hännättömästä jonosta. Pizzojen tekeminen oli rentoa eikä yhtään niin vakavaa kuin olisi voinut maailman parhailta pizzoilta odottaa. Ensimmäisiksi pizzoiksemme otimme margheritat, eli täytteillä: tomaattikastike, mozzarella ja basilika. Vaikka täytteitä ei ollut montaa, niin makupaletti pizzapohjaa myöten oli täydellinen. Raaka-aineet olivat tuoreita ja maut yksinkertaisia, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Tämän pizzan tulen muistamaan pitkään sillä siihen astisen oman elämäni täydellisin pizza oli löytynyt.

NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI NAPOLI

ROAD TRIPPEJÄ JA PAKUHOMMIA

Rupesin miettimään matkojani ja tajusin, että olen todella vahvasti road trip ihminen. Melkein kaikki reissuni ovat sisältäneet autoilua ympäriinsä ja liikkumista. Äärimmäisen harvoin olen pysynyt paikallaan yhdessä ja samassa paikassa hirveän pitkään. Tuntuu, että olen löytänyt vahvasti sen oman reissutyylini, joka on parhaimmillaan juurikin auton ja ympäristön sopivassa suhteessa oleva kombo.

Reissupaku onkin ollut ehkä yksi parhaita ostoksia, pakun tuoma vapaus on saanut meikäläisen haaveilemaan siitä, että vietettäisiin Antin kanssa vaikka puoli vuotta jossain pakulla. Olen kuitenkin myös miettinyt, että missä ajassa alkaisi kaipaamaan rutiineja ja pysyvyyttä, pääsisikö koti-ikävästä yli vai paheneeko se vain ajan kanssa. Kuukauden reissuilla on nimittäin aina tullut ikävä kotiin. Olen ikävöinyt nimenomaan sitä fyysistä asuntoa ja kaikkia siihen liittyviä arkisia asioita, tietenkin Tonin ja ihmisten lisäksi. Siitäkin huolimatta ajatus pidemmästä matkasta kiehtoo ja paljon. Vielä ei tosin voida sellaista tehdä ja nyt haasteena onkin lähinnä miettiä minne matkaamme ensi kesänä kun vaihtoehtoja on ihan järjetön määrä.

Päätettiin tässä meidän reissupaku ja road trip innostuksessa tehdä pakulle oma instagram @vwnorthvan sillä niin paljon on kuvia ja juttuja pakureissuilta, eikä niillä oman instan täyttäminen tuntunut reilulta. Haluttiin myös luoda pakulle oma tarina aikajärjestyksessä aina sen ostosta kaikkiin reissuihin asti. Instassa ollaan myös koitettu kertoa taustatietoja ja syitä miksi ollaan tehty mitäkin sekä kerrottu avoimesti myös rahasta. Kannattaa siis pistää seurantaan jos autoreissaus kiinnostaa.

Me jatketaan reissusuunnitelmien pohtimista ja pakuelämän haaveilusta. Heti kun vaan saadaan auto katsastuksesta läpi joudutaan ottamaan joku pieni vkloppuinen retki varmaan lähimaastoihin. Tämän fiilistelyn lisäksi tähän kuvia road tripiltä Dolomiiteilla, joka tietenkin on myös yksi hyvinkin potentiaalinen kesäreissukohde.  

DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT DOLOMIITIT

VIDEO NAPOLISTA

Antti on suhteemme alusta asti kehitellyt enemmän tai vähemmän innokkaasti pizzaa. Reilun vuoden aikana on nähty eri versioita niin pannupizzoista levypizzoihin ja tomaattikastikkeen kehittelyn jälkeen on siirrytty laskemaan täydellistä jauhojen suhdetta. Uskallan väittää, että meidän kotiuunissa on valmistunut parhaita pizzoja mitä tavallisella kotiuunilla on mahdollista tehdä Suomessa. Mutta mitäs se sellainen pizzahifistely olisi joka ei eskaloituisi yhteen Napolin matkaan? Niinpä ei mitään.

Ostettiin ystäväpariskunnan kanssa lennot maailman parhaiden pizzojen luokse eikä kyllä tarvinnut pettyä. Vietetiin pitkä viikonloppu Napolissa ihan puhtaasti paikallisesta ruuasta ja juomasta nauttien. Tästä innostuneena tein elämäni ensimmäisen kameralla kuvatun videon tänne blogiinkin ja taidanpa tehdä tulevaisuudessakin tällaisia lyhyitä pätkiä. Tästä vähän Napolin fiiliksiä, palataan siihen maailman parhaaseen pizzaan kun on tarpeeksi sulateltu.