lappi

LAPIN TAIKAA

Meillä kävi ihan uskomaton tuuri Levin reissulla, sillä tasan yhtenä yönä oli kirkasta ja juuri tuona kyseisenä yönä revontulet näyttäytyivät meille oikein kunnolla. Aluksi oli vain pieniä pyrähdyksiä siellä täällä ja olin jo melkein luovuttamassa kun yhtäkkiä tuo tasainen vihreä viiva räjähti kaikkialle meidän ympärille. Se tapahtui niin nopeasti, että suu auki niitä tuijottaessani missasin kokonaan kuvan ottamisen joka puolella vihreänä loimuavasta taivaasta. Antti jaksoi urheana seurailla mun riemun kiljahduksia ja päätöntä ryntäilyä tarjoten välillä lämpimiä halauksia. En vain voi sille mitään, että revontulet saavat mun sisäisen lapsen hykertelemään onnesta ja niiden kuvaamisesta saa ihan mielettömiä onnistumisen fiiliksiä.

Pakko se on myöntää, että välillä tosissani haaveilen siitä, että saisin asua pohjoisessa. Mitä väliä sillä on ettei aurinko kaamoksen aikaan paista kun öisin näkyy tähdet ja reposet loistaa. Vielä kun olisi päässyt erämaan keskelle notskin ympärille näitä ihmettelemään, vaikka oli tämä Levinkin huippu ihan ok. 

PS. Lisäsin nyt ensimmäistä kertaa kuviin vesileiman, jotta edes jotkut internetin syövereihin eksyneet kuvat toisivat tyypit tänne omalle sivulleni. Mitäs tykkäätte? Omasta mielestäni aika huomaamaton, mutta kuitenkin tyylikäs ja samassa linjassa blogin kanssa.

Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights Northern lights

REVONTULET

Kaksikymmentäseitsemän vuotta siihen meni, että vihdoin pääsin näkemään nämä aurinkotuulen aiheuttamat upeat valoilmiöt. Yhtä ihmeelliset kuin itse revontulet ovat, niin yhtä monta ihmeellistä selitystä niille löytyy.

Suomessa nimensä mukaisesti on ajateltu revontulien johtuvan tuliketun hännän huiskautuksesta sen kipinöidessä oksia ja lunta vasten. Monissa muissa paikoissa uskotaan vihreiden revontulien kuvastavan vainajia, Grönlannissa esimerkiksi ajatellaan lasten sielujen kisailevan tuonpuoleisessa. Toinen yleisin väri punainen taas yhdistetään usein vereen ja sen vuodatukseen, tyypillisesti Skotlannissa ja Irlannissa on ajateltu niiden olevan merkkejä taisteluista. Samaa on ajateltu monissa muissakin eteläisemmissä Euroopan maissa sillä revontulet ovat tyypillisesti punaisempia etelässä.

Kuitenkin niiden uskotaan myös tuovan vaurautta, onnea ja varsinkin Japanissa niiden uskotaan parantavan myös onnistumista jälkipolvien hankinnassa. Niitä on nimitetty pohjolan porteiksi, jättiläisten silloiksi ja varmaan kaikeksi mahdolliseksi aikojen saatossa.

Itselleni nämä ovat olleet sellainen todella pitkäaikainen haave, kuvista kun on aina niin vaikea sanoa miltä asiat todellisuudessa näyttävät. Olen miettinyt ja ihmetellyt, että miten jotain valoja voi tanssia taivaalla, näyttääköhän ne oikeasti tuolta. No nyt olen ne omin silmin nähnyt ja ei voi kyllä muuta sanoa kuin, että edelleen ihmettelen. On tää meidän maailma vaan kliseisesti sanottuna niin kaunis.

IMG_5326 IMG_5344 IMG_5385 IMG_5309 IMG_5399 IMG_5318 IMG_5394 IMG_5371 IMG_5314 IMG_5324 IMG_5391 IMG_5336 IMG_5339 IMG_5345 IMG_5388 IMG_5398 IMG_5383

LAPPI

En voi vieläkään käsittää, että näiden kohta 26 vuoden aikana en ole kertaakaan käynyt kesällä Lapissa. Ajatuksen tasolla olen matkaillut siellä useinkin, mutta nyt vasta pääsin todella katsomaan mitä olen missannut. Olin siis jeesailemassa DH:n Suomi-cupin finaaleissa ja hommana oli virallisen kisavideon kuvaaminen ja yleinen kameran kanssa heiluminen. Oli siisti päästä kokeilemaan vähän vauhdikkaampaa kuvaamista, mutta oli kyllä siistiä kuvata jotain mitä ei ole koskaan ennen kuvannut, kuvistakin tuli omasta mielestäni aika kivoja. Keli oli ihan täydellinen koko vklopun ja maisemat nyt luonnollisesti ihan tajuttoman upeat. Mulla on skedekin messissä ja oli kyllä ihan törkeen rentoa rullailla menemään tuolla täydellisen suoria asfaltoituja teitä pitkin. Kyllä kotiin lähtissä harmitti ettei voinut jäädä pidemmäksi aikaa fiilistelemään, kaikki kun on luonnon keskellä niin paljon kauniimpaa.

Tämän postauksen tullessa olenkin jo viettänyt hetken Atlantin tuolla puolen ja tuhlannut todennäköisesti puolet matkabudjetista Losin  vaatekauppoihin. Koitan pistää reissusta mahdollisuuksien mukaan puhelinpäivityksiä ainakin blogin facebookkiin ja instagramissa tykitetään varmaan kilpaa Kean kanssa. Blogi hiljenee paria ajastettua postausta lukuunottamatta parin viikon ajaksi, joten jos haluatte pysyä kärryillä niin ylläolevista medioista löytyy.

xIMG_2668
xIMG_2582
xIMG_2366
xIMG_2007
xIMG_2700
xIMG_3013
xIMG_2522
xIMG_2023
xIMG_2483
xIMG_3059
xIMG_2676
xIMG_2058
xIMG_2105
xIMG_2651
xIMG_2534
xIMG_2933
xIMG_2300
xIMG_2931
xIMG_2573
xIMG_2072
xIMG_2656