life

VAPPU

Väinön ensimmäinen vappu ja ikää tasan viisi kuukautta jo. Tilanne vaati tietenkin vähintään Väinön kokoiset vappupallot. Sai siinä samalla tämä äitikin yhden vuosia vanhan haaveen toteutumaan, kun vihdoinkin sain sen jättimäisen punaisen pallon mistä joka vappu vain haaveilen. Tänään ollaan oltu ihan rauhassa kotona ja puuhasteltu Väinön kanssa. On nämä olleet kyllä aikamoiset viisi kuukautta, mutta pakko se on myöntää, että on tää äitiys ihan mielettömän ihanaa. 

 Processed with VSCO with m5 preset
IMG_1260.JPG
 Processed with VSCO with m5 preset
IMG_1258.JPG
 Processed with VSCO with m5 preset
IMG_1259.JPG
 Processed with VSCO with m5 preset
IMG_1257.JPG
 Processed with VSCO with m5 preset

SYNNYTYS

Pelkäsin ennen raskautta synnytystä kuollakseni. Sanoin aina, että jos synnytän niin teen sen keisarileikkauksella. Mieleni kuitenkin muuttui, kun oikeasti olinkin raskaana. Kaivoinkin sitten aivan kaiken tiedon mitä pystyin synnytyksestä, kävin pelkopolilla useita kertoja, kävin tutustumassa synnytyssaliin, varasin tenssin, harjoiteltiin kotona eri apukeinoja ja lopulta koin olevani täysin valmis. Viimeiset viikot odotin synnytystä jopa innolla. Yritin olla odottamatta mitään jotten pettyisi, mutta kuinkas ollakaan lähes kaikki synnytykseen liittyvät pelkoni toteutuivat. Pettymykseeni toki vaikutti varmasti myös pettyminen itseeni ja se, että osuimme naistenklinikalle kenties ruuhkaisimpaan aikaan koko vuodesta. Kätilöopisto oli hiljattain suljettu ja kaikki suomi100 vauvaan tähdänneet olivat samaa aikaa osastolla, joka oli ääriään myöten täynnä. Pahinta kaikista oli kuitenkin se, että jouduin viettämään ensimmäiset 7 tuntia yksin leikkaussalissa ja heräämössä keskellä yötä ilman Väinöä ja Anttia heti syntymän jälkeen. Ne olivat elämäni kamalimmat 7 tuntia ja muisto niistä nostaa vieläkin kyyneleet silmiin.

Aika kuitenkin kultaa hyvin muistoja ja nyt jo etäisyyttä tilanteesta ottaneena pystyn jollain tasolla iloitsemaan hyvistä asioista, kuten siitä, että Väinöllä oli kaikki hyvin. Muistan sen hetken kun vihdoin aamulla pääsin osastolle, siellä oli niin hiljaista ja rauhallista, ainoa valo oli joulukynttelikön keltainen loiste, jonka valossa Väinö nukkui. Itkin holtittomasti ja katsoin Väinöä, mietin miten pieni se oli enkä voinut käsittää, että sama tyyppi oli vajaa vuorokausi sitten ollut mahassani. Muistan miten pelkäsin omaa vauvaani ja sitä että se menisi rikki kosketuksestani, pelkäsin etten tiedä mitä tehdä ja pelkäsin ennen kaikkea tuottavani pettymyksen. Antti oli kuitenkin meidän kanssa ja erityisesti minun tukenani, tuntui ettei tästä tarvitse selvitä yksin, kyllä me pärjätään, olihan Antti hoitanut täysin yksin Väinöä jo sen elämän ensimmäiset 7 tuntia. Kaikki tuntui hämmästyttävän luonnolliselta ja Väinö oli mitä ihmeellisin pieni tarkkavaisesti katseleva vauva, juuri sellainen kuin olimme mielessämme ajatelleet, täydellinen. 

Synnytys oli lopulta nopea ja sen kokonaiskesto oli vajaa 9 tuntia. Se on kovin pieni hetki ihmisen elämässä vaikka rankka olisikin. Onneksi mulla on nämä maailman ihanimmat kuvat muistona tuosta ensimmäisestä päivästä, sillä kaikkine kamaluuksineenkin se oli väistämättä yksi elämäni mullistavimmista kokemuksista. 

Ps. Olen saanut nyt muutamia viestejä jalkakuvassa näkyvästä henkilötunnuksesta, joten haluan tarkentaa että se on sairaalan antama väliaikainen tunnus ei oikea henkilötunnus. En ikinä laittaisi sellaista tietoa nettiin, syynäsin nuo omatkin rannekkeet läpi ennen kuvien tänne laittoa.  

SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS Untitled SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS SYNNYTYS P1200863 P1200943 SYNNYTYS

HUHTIKUU

Ai että miten ihania päiviä onkaan ollut! Olen nauttinut hirveästi näistä kotipäivistä viime aikoina. Olen puuhastellut omia projekteja ja Väinö on jo ihan kuin pieni poika vaikka vauva onkin. Niin kiinnostunut maailmasta ja kaikesta ympärillä olevasta, tutkii ja tarkkailee kauheasti, kiljahtelee ja hymyilee innostuksesta. Tässä vähän meidän viime aikojen puuhasteluja.  

IMG_9355.JPG

Käytiin ottamassa Väinölle passikuva ja tästä kuvasta tuli niin hieno, että otin niitä samantien nipun sukulaisille jaettavaksi.

Väinö on oppinut jo kääntymään ja ensimmäisestä kokonaisesta käännöksestä kiljuttiin riemusta molemmat. Nykyään viihdytään paljon mahallaan ja Väinölle on avautunut ihan uusi maailma.  

IMG_9353.JPG

Ipanaiselta saatu tulan kantoreppu on ollut kovassa käytössä nyt kun säät ovat muuttuneet keväisemmiksi, on ollut niin helppo napata vaan Väinö reppuun ja menn hoitamaan asioita. Pääsee paljon helpommin kulkemaan kuin vaunuilla.

Kääntymisen lisäksi Väinö seisoo jo koko painollaan jaloilla kun vaan vähän avittaa, hän myös tarttuu aivan kaikkeen kiinni ja se mistä saadaan kiinni kuljetetaan suuhun. 

IMG_9352.JPG

Käytiin koko perhe lammassaaressa ihanalla kevätretkellä ja Väinö oli niin hienosti koko reissun ajan. Oli tosin niin lämmintä, että kantorepussa tuli kuuma ja oli pakko ottaa pieni vilvoittelu ulkona pussista. Tää vauvan pukeminen on muuten ihan yhtä tähtitiedettä, Väinö on aikamoinen kuumakalle, mutta ei sitä ihan ilman haalariakaan viitsisi ulos viedä kantorepussa.

IMG_9351.JPG

Voitettiin Väinön tasaraitakuvalla mulle ja Antille tasaraitapaidat joten ollaan nyt sitten yksi raitaperhe. Paidat piti hakea marimekon juhlista, joten saatiin oiva tekosyy pistää Väinö ensimmäistä kertaa hoitoon muutamaksi tunniksi. Aluksi jännitti hirveästi, mutta kaikki oli mennyt loistavasti ja mekin ehdittiin käydä samalla vespailemassakin. 

IMG_9350.JPG

Rakastan iltapäiviä/iltoja jolloin meidän ikkunasta tulvii valoa sisään ja viimeiset säteet värjää keskustan kultaiseksi.

Olen ollut jotenkin todella inspiroitunut valosta ja näistä kotipäivistä, joten hommasin filmiä kameraa varten. Olen nyt kuvaillut jo muutaman rullan, enkä malttaisi odottaa että pääsen kehittämään ne. 

IMG_9349.JPG

Makrameintoilu on saanut jatkoa ja uutena innostumisena aloin tekemään tällaisia kudontatöitä. Joitain vuosia sitten kudoin mattoja ka vähän samalla ajatuksella nämä pienemmätkin syntyvät. Seuraavaksi tekisi mieli tehdä kunnon solmuryijy.

Tässä kämppää raivatessa löytyi myös mun vanhat silmälasit, nyt tekisi hirveästi mieli pistää uudet linssit noihin ja ottaa käyttöön. 

IMG_9348.JPG

Tein raskausaikana Väinölle mobilen joka pääsi vihdoin käyttöön. Tyyppi oli siitä aivan intona, kiljuu ja tamppaa patjaa innostuksesta. Pakko ottaa koko mobile pois jos haluaa saada tyypin nukkumaan.  

On jo niin keväiset kelit, että kaivoin farkkutakitkin kätköistä. 

IMG_9347.JPG

Tässä mun oma lempiasu ja värikombo. En vaan kestä miten söpöjä lastenvaatteet on, puhumattakaan siitä miten söpöiltä ne näyttää tän meidän tyypin päällä. Tässä on mun 30v vanhat housut jalassa ja Väinö niin ihana ettei voi käsittää. 

IMG_9346.JPG

Maisteltiin pari viikkoa sitten kiinteitä ensimmäisiä kertoja, porkkana ei ollut yhtään hyvä aluksi, mutta nyt sekin menee jo ihan kivasti. Ollaan annettu vasta muutamaa eri makua, sillä odotetaan toukokuussa tulevia allergiatestejä ennen kuin uskalletaan alkaa kunnolla maistelemaan.  

Antti ottaa aina töiden jälkeen päikkärit ja usein Väinö kainalossa.  

IMG_9345.JPG

Meillä menee kohta ruokahuone täysin uusiksi kun siitä tulee puoliksi Väinön huone. Vähän tuntuu ahtaalta ja tekisi melkein mieli muuttaa, mutta sitten taas ei, koska meidän asunto on aivan ihana. Eiköhän tilanne saada taas tasaantumaan kun hieman käy turhia tavaroita läpi ja pistää kiertoon.

IMG_9344.JPG

Väinö herää nykyään poikkeuksetta viimeistään 6.30 yleensä ei auta kuin nousta ylös ja tehdä itselle sekä vauvalle aamiaista. Onneksi meidän keittiön puolelle paistaa aamuisin aurinko ja aikaiset aamut onkin olleet yllättävän kivoja. En tiedä keneltä Väinö on perinyt aamuvirkkuuden, ei ainakaan kummaltakaan meistä. Tyyppi on aina aamulla oikein itse herra aurinkoinen, yhtä hymyä ja riemua vaan.  

 Processed with VSCO with m5 preset

Kohta joudutaan luopumaan tuosta Väinön ihanasta rottinkisängystä, on meinaan sellainen meno ja meininki jo. Hankittiin jo pinnis ja tilattiin Väinöllekin oma futoni. 

IMG_9374.JPG

Mikäs sen parempaa kuin perjantai, vauva nukkuu ja vanhemmat ottaa lasit viiniä välipalan kera.  

Kaiken kaikkiaan on ollut aivan ihanaa. Tää meidän vauva on ihan mieletön. En pysty sanoin kuvailemaan miten paljon rakastan tuota pientä ja kuinka paljon iloa ja onnea hän on tuonut meidän elämään.  

IMG_9404.JPG

Ollaan myös sukuloitu, mun mummo kävi täällä kyläilemässä ja katsomassa Väinöä. Sain kauan haaveilemani yönprinsessan, mummon kasvivanhuksesta jo ihan mukavasti kasvamaan lähteneen pistokkaan. Lisäksi oltiin kokonainen viikonloppu Veikkolassa Antin äidin luona. Päästiin käymään metsässä ja saunomassa, ei ollut kiirettä mihinkään ja otettiin ihan vaan rennosti. 

IMG_9403.JPG

Tonilla menee Väinön kanssa todella hyvin nykyään, nää pötköttelee ihan muina miehinä lattialla kahdestaan. Toni myös vahtii ja vartioi Väinöä, Väinö taas tuijottaa ja seuraa tarkkaan Tonin jokaista liikettä. Toni koittaa välillä hieman pussailla, tosin pussailukin on nykyään molemminpuolista kun Väinö omalta osaltaan haluaa maistella kaikkea. Oon jotenkin niin ylpeä näistä kahdesta enkä malttaisi odottaa sitä kun nää alkaa leikkiä yhdessä. 

Tällaista meidän elämä ja arki on, en ikinä osannut odottaa näin suurta onnea mitä Väinö on tuonut mukanaan. Olen onnellinen, tässä ja nyt juuri meidän perheestä, meidän pienestä ihmeestä.