mexico

MEXICON JÄMIÄ

Viimesiä viedään tämänkin reissun kuvista. Yritän maanitella Jania kertomaan teille Mexicolaisesta safkasta vielä ruokapostauksen verran, koska se on siihen astetta enemmän perehtynyt eikä se myöskään paljon muita safkoja kokkaile. Kaikki postaukset Mexicosta pitäisi löytyä täältä.

Voi olla, etten ihan kaikkia ole muistanut tägätä oikealla tunnisteella, mutta pikaisella vilkaisulla näyttäisi olevan löytyvän ainakin suurin osa.

xIMG_0841

Tässä ei vielä ole tatskoja kädessä mutta uusia vaatteita sitäkin enemmän. Paita, reppu ja shortsit toin tuliaisina itselleni.

xIMG_0543

Perus meininki keskellä katua.

xIMG_9144

Siistein auto ikinä. Janilla on samanlainen mutta tummanvihreänä. Tuolloin ei kyllä ollut tuleva autohankinta tiedossa ollenkaan joten hauska katsoa kuinka molemmat jo tuolla fiilisteltiin samaa autoa.

xIMG_0494

Jos siis joku ihmettelee miksei Janista ole hirveästi kuvia niin se vihaa olla kuvattavana. Hirveän tappelun takana aina, että saa sen edes siksi aikaa kameran eteen että otan testikuvan asetusten säätöä varten. Tässä se kuitenkin uskaltautu vikana aamuna kurkkimaan olan yli meidän kämpillä. Taitaa muuten olla myös koko loman ainoa yhteiskuva.

xIMG_0513

Lisää perusmeininkiä kaduilta.

xIMG_9973

Safkaamassa meidän lempiravintolan terassilla toi tie joka tossa näkyy oli jenkeille joku maaginen raja jota ei voinu ylittää, kun ton pääkadun yli käveli niin oltiin ns. oikeassa Mexicossa eikä turistihuudeilla ja se meininkikin oli sen mukaista. Pakko myöntää, että tuolla ei paljon pimeellä uskaltanu käppäillä kun päivisinkin välillä rupes ahdistaan paikallisten piinaavat tuijotukset. Tää rafla oli juurikin siellä paikallisten puolella eikä tuolla kertaakaan ollut meidän lisäksi muita turisteja.

xIMG_9173

Paikalliset tuli usein iltasin auringon laskiessa hengailemaan tohon rannalle.

xIMG_0535

Katukeittiötä ja mätsäävät naiset.

xIMG_9359

Tää on myös sieltä ns. paikallisten puolelta jossa ei kyllä tosiaan turisteja näkynyt lainkaan. Hassua miten yksi tie voi rajatakin alueet niin radikaalisti.

xIMG_0851

Jani siinä edustaa kuvauksellisesti.

xIMG_0883

Meidän ihana ranta ja viimesiä päiviä viedään. Kyllä tota merta ja rusketusta alkaa jo vähän olla ikävä

.

xIMG_0532

Paikallisia kioskeja mistä sai lehtiä ja kaikkea pikku snacksiä.

xIMG_9351

Joka puolella luki internet ja todellisuudessa siellä ei vissiin ollut minkään näköistä internettiä. Meillä oli onneksi kämpillä netti niin ei tarvinnu käydä etsimässä mitään nettipaikkaa.

xIMG_9975

Tää on myös sieltä meidän lempiraflasta ja kuten näkyy niin listat oli kaikki espanjaksi ja tarjoilijat puhuivat myös pelkkää espanjaa. Tilailtiin aina vähän randomilla noita annoksia kun mulla ei ainakaan ollu mitänä käsitystä mitä noi tarkoitti ja muutenkin Mexicossa tuntui samalle safkalle olevan tuhat eri nimeä eikä sitä juuri koskaan voinu tietää mitä tulee vaikka olisi tilannut täysin saman kuin jossain toisessa raflassa.

xIMG_0502

Iloisena lähdössä kotia kohti. Sellanen melkein 20 tunnin kotimatka tässä alkamassa, mutta vielä jaksoi hymyilyttää.

xIMG_0481

Tässä tätä meidän kämppää ja tyylikäs peilikuva.

xIMG_9356

Paikallinen jätski/smoothiebaari jossa ei muuten jostain syystä käyty kertaakaan en edes tiedä miksi.

xIMG_0859

Toi rusketus nyt kiitos.

xIMG_0550

Paikalliset poliisiautotkin oli astetta siistimpiä, pidätetyt pistetään vaan lavalle ja kiinnitetään tohon häkkyrään, oli aika koomisen näköstä meininkiä. Noissa autoissa oli myös hullut valoshowt päällä kun ne otti jengiä kiinni, valoja vilkku enemmän kuin lintsin valokarnevaalissa.

xIMG_0554

Kotimatkalla.

TULUM

Nyt tulee koko Mexicon reissun epäonnistuneimmat kuvat. Näistä huomaa tosi hyvin sen, että jos oma fiilis on huono niin kuvistakaan ei tule yhtään mitään. Käytiin siis samana päivänä kahdella Maya-temppelillä ja Tulum oli näistä ensimmäinen, Cobasta kirjoittelinkin jo täällä ja voi että miten paljon enemmän tykkäsinkään jälkimmäisestä. Ensinnäkin odotukset oli korkealla kun koko elämäni olen haaveillut temppeleille pääsystä, koko retki kuitenkin alkoi siinä mielessä jo huonosti että alunperin jouduttiin siirtämään se molempien mahataudin takia. Sitten kun oltiin parannuttu niin ei saatu lippuja sillon kuin olisi haluttu mennä ja reissu meni jo toistamiseen pieleen, taidettiin jonkunmoinen parisuhderiitakin siitä kehittää jo. Vihdoin ja viimein saatiin kaikki natsaamaan ja päästiin Tulumiin.

Ensimmäisenä ennen raunioille pääsyä jo kyseisen paikan infopisteessä yritettini kusettaa rahat ja lupailtiin ummet ja lammet funny waysta joilla saa jonkun erikoiskohtelun raunioilla. Meille väitettiin että ilman tätä funny wayta emme saa ottaa raunioille vettä tai eväitä, emme saa bussikyytiä ja että meille on rajoitettu aika katsoa raunioita ja että emme saa tehdä sitä sun tätä. Itse olen niin omanpään mukaan menijä, että ilmoitin ettei todellakaan makseta mitään funny wayta vaan mennään ihan perus setillä. Lähdettiin kävelemään lipunmyyntiin ja selvisi, että tämä huikea bussimatka oli noin 5 minuutin kävelymatka ja että juomia tai eväitä ei ollu kielletty missään. Tämä huikea funny way olisi myös tarkoittanut ryhmän mukana kulkemista läpi raunioiden ja siksi ajallisesti rajattua katseluaikaa turistiläjän kanssa, kun taas me saatiin kymmenen kertaa halvemmalla kävellä siellä missä haluttiin ja miten haluttiin.

Tämä koko alkusetti aiheutti heti vähän nihkeät fiilikset eikä ne siitä parantunu kun näki sen järjettömän turistimäärän. Tottakai tiesin, että turisteja olisi pilvin pimein, mutta tuntui että Tulum oli tehty turisteille. Kaikki rauniot oli aidattu niin kaukaa, että niistä oli vaikea saada järkeviä kuvia ilman ihmismerta, ennen viidakon keskellä olleesta kaupungista oli kaadettu melkein kaikki puut, nurmikko oli leikattu ja laitettu täyteen sadettimia. Tuntui, että upeasta rannalla olevasta maya-kylästä ei ollut jäjellä enää mitään, sen henki oli viety. Pakko myöntää, että olin todella pettynyt ja mietin että tätäkö tämä nyt on, kivikasoja aidattuina ihmisten pällistelemänä. Turkoosi meri, rauniot ja puitteet sinänsä olivat upeat, mutta jotain puuttui. Kaiken tämän lisäksi sää oli todella nihkeä oli meinaan ihan törkeän hiostava ilma, taivas täynnä pilviä joiden välistä välillä näkyi aurinkoa ja tuuli. Kierrettiin hetki ja löydettiin pari ihan kivaa rauhaisampaa paikkaa sivusta, mutta heti kun me käveltiin sinne niin lauma turisteja seurasi meitä kuin hai laivaa ja tuntui ettei missään saanut olla sekuntiakaan itekseen. Fiilikset oli jotenkin ihan nolla ja lähdettiin vaan menemään. Tulumin vuoksi ei myöskään menty lopulta ollenkaan Chichen Itzaan, koska meille kerrottiin, että se on vieläkin pahempi turistimeininkinsä takia.

xIMG_0381

Tää oli rehellisesti ainoa siisti juttu tuolla temppeleillä ja ainoa tälläinen säilynyt "veistos" noista maya-ajoista.

xIMG_0354

Meri on Mexicossa niin täydellisen turkoosi kuin olla voi.

xIMG_0287

Tää on otettu ihan kunnon zoomilla, että sai edes jotain järkevää näkyviin ja oikeesti toi taivas pilas kyllä niin kaiken. Jotenkin koko kuvan harmaa ja ankee fiilis kuvaa tota omaa olotilaa täysin.

xIMG_0266

Tästä näkee sen miten piniä mayat oikeesti oli ja on. Mä olin jotenkin ihan ihmeissäni Mexicossa kun olin ihan hujoppi verrattuna kaikkiin muihin ihmisiin, olin pidempi kuin suurin osa miehistä jopa. Keskipituus jengillä oli jotain 150 cm ja meikä veteli tuolla ihan jättiläisenä kun oon sen reilun 170 pitkä.

xIMG_0298

Olis pitäny olla biksut mukana niin ois voinu mennä vähän chillaamaan tonne mereen.

xIMG_0305

Tässä mun tukka on muuttunu parraks ja 15 hullua kiinalaista kuumotti sentin päässä että pääseekö jo kuvauttaan itsensä.

xIMG_0347

Tässä nyt vähän näkee miten se temppeli oikein on ja ton järjettömän turistimäärän, joka ei näytä tässä edes niin pahalta kuin mitä se oli.

xIMG_0300

Kaikesta manailusta huolimatta oli Tulum ihan hieno. En myöskään välttämättä olisi ilman Tulumissa pyörähtämistä osannut arvostaa Coban rauhaa ja fiilistä. Lapsellinen kinastelukin muuttui iloksi kun molemmat sai safkaa ja päästiin pois ihmisvilinästä. Eikä nää kuvatkaan nyt ihan niin kauheilta näytä.

xIMG_0390

Eli jos suuntaatte temppeleille niin valkatkaa ne vähemmän suositut mestat, jotta saatte vähän fiiliksestä kiinni ja jos voitte niin menkää Cobaan!

UNDER THE SEA

Hahaha en kestä. Voitte ehkä kuvitella miten paljon jäätäviä kuvia näiden joukossa oli. Miten epäseksikkäät ovatkaan uimalasit. Myös kameralla tarkennus, kohdentaminen ja kaikki muukin on veden alla yllättävän vaikeaa. Meidän rannalla virtaus oli myös sen verran kova, että kirkas vesi ei sitten ollutkaan enää niin kirkasti kun hiekkaa ja möhnää nousi koko ajan pohjasta. Harmittaa ihan super paljon että ei ehditty Cozumelilla sukeltamaan, koska se on tunnettu kristallikirkkaista vesistään, upeista koralliriutoista ja yksinkertaisesti täydellisistä sukelluspaikoista. Sieltä olisi varmasti saanut astetta hienompaa kuvamatskua. Mulla oli myös kuvia missä näkyi kaloja, mutta ne on kadonnu bittiavaruuteen, joudutte siis tyytymään meikäläisen kalanaamaan.

Ja tosiaan Jani osti reissua varten tollasen vedenkestävän pokkarin, mikä musta on kuvalaadulta aika surkea, mutta kuulemma markkinoiden paras. Ehkä oon vaan liian tottunu järkkärilaatuun. Loppupeleissä näistä tuli kyllä ihan hauskoja ja kuvattiin pari videotakin meren pohjasta. Kaikeksi harmiksi mä en voi sukeltaa kuin pinnalla, koska mun korva räjähtää jos meen metriä syvemmälle. Mulla on siis leikattu korva jossa on tärykalvosiirrännäinen ja se ei kestä painetta ollenkaan, joudun myös pitämään vedessä sellasta silikoniplugia siinä ettei vaan vahingossakaan pääse vettä sitä turmelemaan. Mutta tässä näitä vesimeininke

xP1070255
xP1070283
xP1070267
xPC280100
xPC280028
xPC280061
xPC280051
xP1070235
xP1070261
xP1030169
xP1070288
xP1020122
xP1070253
xP1070284
xP1030139

Jännä ettei näkyny enempää kaloja, oon varmaan karkottanu ne näyttämällä isonenäseltä sarjamurhaajalta.