northwest

NORTHWEST ROAD TRIP - KOLME VIIKKOA - 6400 KM

Kirjoitan kaikista kolmesta tekemästäni jenkkireissusta koosteet inspiraatioksi ja informatiiviseksi kokonaisuudeksi muille samanlaisesta matkasta haaveilevalle. Käy lukemassa myös koostetut vinkkini Amerikassa autoiluun.

jenkkiroadtrip

REITTI:

6400 km - Seattle - Olympic National Park - Oregon Coast - Cannon Beach - Portland - Oregon Coast - Crater Lake - Winnemucca - Salt Lake City - Grand Teton National Park - Yellowstone National Park - Glacier National Park - Mount Rainier National Park - Seattle

KUSTANNUKSET KAHDELLE HENKILÖLLE:

Yhteensä: Yhteensä kahdelta hengeltä lentoineen päivineen reissu maksoi 3010 euroa.

Yhdeltä henkilöltä: Itse otin kalliista lennoista kaiken ilon irti ja jäin välilaskulla vähän alle viikoksi New Yorkiin. Seattleen lentäessä joutuu tekemään välilaskun joten taktikoin sen niin, että tein tavallaan kaksi matkaa. Jätin tästä listauksesta kuitenkin New Yorkkiin menneet rahat pois ihan vaan selkeyden vuoksi, vaikka siellä käymisestä ei tullutkaan lisäkuluja muutamaa satasta enempää. Yhdeltä henkilöltä reissu kustansi 1593 euroa.

Majoitukset: Pari yötä vietettiin Seattlessa ystävien luona, kolme yötä teltassa kansallispuistoissa, yksi glampingissä tiipiissä ja kahdeksan yötä halvoissa motelleissa. Motellien/hotellien keskihinta oli noin 50 euroa kahdelta per yö. Rahaa olisi säästynyt enemmänkin jos olisi telttaillut useammassa paikassa, mutta ihan kohtuullisissa hinnoissa pysyttiin.

Auto: Auto vuokrattiin Budjetilta ja maksoi 370 euroa, bensoihin meni 6400 kilometrin reissulla 400 euroa.

Muut maksut: Muihin maksuihin meni 400 euroa ja siihen sisältyivät teltta, reissutarvikkeita, kansallispuistojen vuosikortti, ruoka ja yleistä pientä. Omat ostokset tulivat tähän vielä päälle, itse toin reissusta kauan haaveilemani Pendletonin viltin mikä jo yksittäisenä ostoksena maksoi useita satoja euroja. Siihen vielä pari satasta muuhun shoppailuun.

Mitä maksaa usa road trip?

REISSUSTA YLEISESTI:

Kohokohdat: Olympicin kansallispuisto oli upea, telttailu rannalla isojen ajopuiden välissä oli todella unohtumaton kokemus. Luonto on myös ihan erilaista täällä sillä se kuuluu pohjoisen sademetsäalueeseen. Rannikot ovat kauneimpia mitä olen eläissäni nähnyt. Uutena reissuna haluaisin ajaa koko pätkän alas Californiaan asti, mutta sitä reissua pitää kypsytellä vielä jokunen vuosi.

Yleistä: Oregonissa on laissa kiellettyä itse tankkaaminen, joten kannattaa varautua heittämään tippiä tankkaajalle. Näillä alueilla on myös paljon intiaanireservaattialueita joilla pätee omat lait. Ne tunnistaa usein toteemeista ja casinoista, joita löytyy pilvin pimein. Näillä alueilla ei suositella auton jättämistä yöksi mihinkään syrjäisemmille paikoille sillä reservaattialueilla tehdään jonkin verran enemmän automurtoja. Yleisesti pohjoinen länsirannikko on oma lempparini kaikista USA:n paikoista.

OLYMPIC NATIONAL PARK

Olympicin kansallispuisto sijaitsee Washingtonin osavaltiossa ja aloitettiin kesällä meidän eeppinen autoretki täältä. Tai tarkemmin sanottuna Seattlesta, josta otettiin lautta kohti Olympiccia (ja siis joo just niitä samoja lauttoja millä Holder ja Linden menee The Killingissä). Vastakohta oli aikamoinen Nykiin, josta lensin tänne "from coast to coast" henkisesti ottaen pienen koukkauksen Teksasiin. En tiennyt kyseisestä puistosta paljoakaan ja ihmeteltiin molemmat koko automatka sitä miten paljon siistimpi ja erilaisempi se oli kuin oltiin osattu odottaa. Koko alue on aikalailla intiaanimaita ja kansallispuistoa, joten toteemeista päästiin nauttimaan heti lautasta poistuessa. Lauttamatka meiltä kahdelta + autolta maksoi jotain 25 dollaria eli ei juuri mitään. 

Ajeltiin siis aika rauhassa kohti meidän yöpaikkaa eli La Pushia, matkalla käytiin uimassa tuossa kristallinkirkkaassa jäätikköjärvessä, haikattiin Sol Ducin vesiputoukselle ja fiilisteltiin tuota pohjoisen sademetsää. Pakko sanoa, että tuntuu ettei Olympic ole saanut yhtään niin suurta huomiota kuin sen pitäisi. Tää on nimittäin omassa top 5:ssä helposti kun muistelen kaikkia jenkkilän kansallispuistoja missä on tullut käytyä, fiilis on ihan omanlainen. Tietty tähän vaikuttaa myös se miten monipuolinen kyseinen alue on, voit tosiaan meloa ensin jäätikköjärvellä ja sitten nukkua teltassa pohjoisen karuilla rannoilla meren pauhatessa. Voisin vaikka vannoa, että Olympic me tapaamme vielä. 

IMG_9637 IMG_9628 IMG_9643 IMG_9605 IMG_9653 IMG_9664 IMG_9667 IMG_9690 IMG_9695 IMG_9706 IMG_4309 IMG_9999 IMG_9746 IMG_4573 IMG_9984 IMG_9769 IMG_9781 IMG_9774 IMG_9988 IMG_9833 IMG_9874 IMG_9929 IMG_9912 IMG_9964 IMG_4417 IMG_9969 IMG_0557 IMG_0336 IMG_0029 IMG_4509 IMG_0054 IMG_0274 IMG_0442 IMG_4541

Kerrankin muistin tsekata oliko Kea ottanut musta jotain kuvia ja olihan se, joten niistä kiitokset sinne, muokkaukset meikä. 

CRATER LAKE

Kaikkea sitä on tullut elämän aikana nähtyä, siltikin sitä aina oppii uutta ja joutuu nöyrtymään sen edessä mitä maailmalla on meille tarjota. Tämän kyseisen päivän piti olla meidän pisin ja raskain osuus, herättiin aamulla joskus neljän viiden aikaan (en enää edes muista), heitettiin kamat autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Crater Laken kansallispuistoja. Olin ihan jäätävässä kohmeessa ja meidän ajoreitti meni jotain ihan hämäriä teitä pitkin, jotka kuhisi jostain syystä peuroja. En pystynyt nukkumaan autossa silmäystäkään kun koko ajan odotin puoliunessa peurakolaria haha. Pidin Kealle seuraa ja koitin bongailla tielle hyppiviä eläimiä, oltiin aikataulusta hieman myöhässä ja ajettiin aikaa vastaan. Auringonnousu Crater Lakella oli meidän tavoite. Saavuttiin perille ihan vähän myöhässä itse h-hetkestä, mutta kuitenkin niin aikaisin, että edes puistonvartijat eivät olleet meitä vastassa portilla, muista ihmisistä puhumattakaan.

Näkymä oli aika epärealistinen. Kyseessä on siis vanha tulivuori, joka purkautui noin 7000 vuotta sitten ja sen kraatteriin muodostui aikojen saatossa järvi. Kraatteri on parhaimmillaan 655 metriä syvä ja siihen muodostunut järvi 597 metrin syvyydellään Yhdysvaltojen syvin. Halkaisijaltaan kraatteri on pisimmillään 9,7 kilometriä, eli kyseessä ei ole mikään ihan pieni tapaus. Tulivuoren jäännökset ovat 1,8 kilometrin korkeudessa, joten lähes ympäri vuoden täällä on lunta ja tiet ovat talviaikaan usein kokonaan suljettu. Paikka oli yhtä vaikuttava kuin miltä se kuulostaakin ja varsinkin aamun täydellinen hiljaisuus, tyynen vedenpinnan kanssa teki paikalle oikeutta.

Pari tuntia meillä kesti, että ajettiin kraatterin ympäri ja räpsittiin kuvia. Jatkettiin sitten matkaa ja itsehän aamun jännityksestä ja innostuksesta täysin väsähtäneenä nukahdin autossa kesken lauseen ja nukuin kuin tukki monta tuntia. En ollut herännyt Kean huuteluista huolimatta mihinkään, enkä edes siihen että oltiin pysähdytty monta kertaa matkalla. Onneksi mun matkakumppani oli virkeämpi ja jaksoi mun väsähtämisestä huolimatta jatkaa meidän ajomatkaa, kiitos siitä. Muuten oltais varmaan jouduttu laittamaan teltta pystyyn, joka sekään ei olisi ollut ehkä mikään maailmanloppu näissä maisemissa.

IMG_1491 IMG_1603 IMG_1447 IMG_1484 IMG_1486 IMG_1510 IMG_1481 IMG_1472 IMG_5514 IMG_1466 IMG_1520 IMG_1587 IMG_1457 IMG_1526 IMG_1448