on the road

TOINEN VIIKKO EUROOPASSA - ON THE ROAD

PÄIVÄ12: Oltiin saavuttu edellisenä iltana Plitvicen lähellä olevalle Koranan leirintäalueelle. Aamulla meidän piti herätä auringon nousun aikaan ja mennä heti ensimmäisten joukossa puistoon, mutta aamuiset harmaat pilvet ja väsymys veivät voiton. Päästiin Plitviceen puolen päivän aikaan ja kierreltiin puistossa reilu 6 tuntia. Siinä ajassa ehdittiin nähdä kaikki puiston trailit ja putoukset, jonka jälkeen jatkettiin matkaa rannikolle.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ13: Aamupäivä meni mukavasti Camp Ujcassa Kroatian rannikolla ja päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa merivettä. Ihan hullua miten hyvin Kroatialainen meri kelluttaa ja veden kirkkaus oli jotain ihan käsittämätöntä. Muutenkin todella siisti leirintäalue, joskin hieman kallis, joten päätettiin jatkaa taas matkaa etelään ja kohti Mostaria.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ14: Bosnia & Hertzegovina oli jo edellisen ilman perusteella vakuuttanut niin, että päätettiin jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Vietettiin pari päivää kaupungissa, syötiin ravintoloissa ja otettiin vähän vapaata pakuelämästä.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ15: Alkuperäinen suunnitelma Montenegroon ajamisesta päätettiinkin muuttaa reissusuunnitelman rentouttamiseksi ja lähdettiin ajamaan takaisin rannikolle. Matkalla otettiin pitkä breikki Kravicen putouksilla, jossa uitiin vesiputouksissa tuntikaupalla. Aivan sairaan siisti paikka! Matka jatkui Kravicesta Splitistä pohjoiseen rannikolle Camp Tomakseen.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ16: Vedettiin aamu pitkän kaavan kautta, sillä meidän leiri-isäntä oli aivan super mukava ja alue todella hieno. Uitiin kunnolla, tiskattiin kaikki astiat kunnolla, käytiin suihkussa ja tehtiin oikein kunnon aamiainenkin. Mihinkään ei ollut kiire. Pieni reissuväsy ja Mostariin unohtuneet shampoot kuitenkin kiristivät hermoja ja saatiin pieni reissukiukku aikaan lopulta niinkin fiksusta asiasta kuin tiskirättien määrästä. Jatkettiin matkaa ja saatiin kuitenkin tilanne rauhoitettua ja lopulta naurettiin omalle naurettavuudellemme.  

image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ17: Aamulla pitkät uinnit ja aamiaiset, matka jatkui takaisin rannikolle. Otettiin lautta saaresta pois ja päätettiin jatkaa saarten sijasta rannikkoa pitkin ajelua. Ajettiin Istriaan ja poikettiin Pulassa, mutta päädyttiin ottamaan suunta kohti pohjoista ja Sloveniaa. Pientä koti-ikävää on havaittavissa ja paahtavan helteen sijaan kaipaa jo viileämpiä maisemia.

image.jpg
image.jpg
image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ18: Oltiin saatu vinkki aikaisemmin reissulla tapaamiltamme tyypeiltä tulla Sloveniassa Saksidaan, jossa on leirintäalue keskellä viinitilaa. Paikka kuulosti jo pelkkänä ajatuksena täydelliseltä ja voi jestas miten täydellinen se olikaan oikeasti. Niin ihana ja idyllinen paikka, että päätettiin jäädä pariksi yöksi, jotta päästiin nauttimaan tilalla tarjoiltavasta 5 ruokalajin illallisesta viineistä puhumattakaan. Koti-ikävä ja reissuväsy selätetty täysin ja reissu jatkuu ihan uudella innolla taas. 

image.jpg
image.jpg
image.jpg

ENSIMMÄINEN VIIKKO EUROOPASSA - ON THE ROAD

Vähän reilu viikko takana meidän Euroopan road tripistä. Ihan uskomatonta, että matkalla on oltu vasta viikko kun ajallisesti tuntuu, että oltaisiin kuukausi jo seikkailtu. Tässä pieni tiivistelmä meidän päivistä tähän mennessä. 

PÄIVÄ1: Lähdettiin matkaan illalla ja hypättiin 21.30 laivaan ja matkattiin Tallinnaan. Ihailtiin ihan älyttömän upeaa auringonlaskua ja jänniteltiin alkavaa reissua.

image.jpg

PÄIVÄ2: Ajettiin Virosta koko pitkä pätkä alas Puolaan asti sillä koko Baltian satoi kaatamalla vettä. Puolassa vietettiin yksi yö erään paikallisen papparaisen pihalla.

image.jpg

PÄIVÄ3: Ajettiin Puolan pohjoisosista etelään Tatravuorille ja 8 tunnin ajopäivä venyi 12 tunniksi kun jouduimme jumiin kolarin sekä ruuhkien takia. Yöllä päästiin vihdoin Tatralle ja majatalomme isäntä tarjosi itsetehtyjä lihoja, Vodkaa ja tanssitti meitä Puolalaisen musiikin tahtiin.

image.jpg

PÄIVÄ4: Otettiin iisisti ja käytiin meidän majatalon läheisellä vaellusreitillä ottamassa vähän tuntumaa vuoristoon. Saatiin lainaan majatalon isännän kartta vuodelta 68 joka palveli hyvin sillä miksikäs ne vuoret olisivat siinä ajassa muuttuneet?

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ5: Herättiin aamulla, pakattiin rinkat ja lähdettiin valloittamaan vuoria. Suunnitelmissa oli mennä koko Tatrojen yli menevää vaellusreittiä pitkin viidelle järvelle yöksi. Reitillä oli useita huippuja joista korkeimmalla Swinicalle 2300 metriin joutui kipuamaan kettinkejä pitkin. 7 tunnin vaeltamisen jälkeen päästiin vihdoin vuoristomajalle, joka oli täynnä. Saatiin kuitenkin asiaankuuluvasti lattiapaikat ja nukuttiin ruokasalin lattialla.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ6: Aamulla herättiin enemmän ja vähemmän jumissa, mutta onnellisina maailman kauneimpien järvien sekä vuorten ympäröimänä. Matka jatkui taas vuorten yli kohti Morskie Okoa ja sieltä Lysa Polanaan josta otettiin bussi takaisin Zakopaneen. Fyysisesti ja henkisesti rankimmat kaksi päivää mitä muistan, mutta maisemat ja fiilis jokaisen sekunnin arvoinen. Puolan Tatroille on päästävä takaisin.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ7: Jatkettiin matkaa Puolasta kohti Slovakiaa. Matkalla oli tarkoitus käydä Tatroilla vielä, mutta Slovakin puolella oli pelkkiä turistikyliä toisensa perää, joka vei nopeasti fiilikset. Jatkettiinkin suosiolla matkaa kohti Slovensky Raj:n leirintäaluetta. Otettiin rennosti ja paikalle osui kaksi muutakin Transporteria, vietettiin porukalla iltaa ja jaeltiin vinkkejä puolin ja toisin.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ8: Herättiin aamulla, jotta saataisin rauhassa kulkea läheinen vaellusreitti Sucha Bela, joka kulkee koko matkan pitkin vesiputouksia. Saatiinkin olla ihan rauhassa ja päästiin nopeasti takaisin leirintäalueelle. Tehtiin ruokaa ja jatkettiin matkaa. Sitten alkoikin jännät paikat sillä meidän auto keitti totaalisesti yli ja jumahdettiin tielle useammaksi tunniksi. Hermoröökien ja odottelun jälkeen suunnitelmat meni vähän uusiksi ja otettiin hätäyöpyminen tien päältä.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ9: Aamulla tutkailtiin uudestaan auton tilannetta konepelti auki ja paikallinen Slovakilainen sattui pysähtymään meidän kohdalle ottamaan kuvaa. Selvisi, että hänellä oli joku käsitys autoista ja sitten meitä vietiinkin jo korjaamolle. Parissa tunnissa auto oli taas kunnossa ja samassa tohinassa saatiin uusi toimiva tööttikin, eikä rajaa mennyt kuin naurettavat 30 euroa. Matka jatkui taas ja ajettii Unkariin, josta napattiin yöksi jurtta.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ10: Lähdettiin ajamaan kohti Kroatiaa, mutta lämpötilojen noustessa +35 asteeseen skipattiin kaikki suunnitelmat ja jäätiin matkalla olevalle Balaton-järvelle, joka oli paras idea koskaan. Aivan super kaunis paikka, turkoosia vettä ja leirintä aivan rannassa. Vietettiin kokonainen vuorokausi vain uiden ja löhöillen, täydellistä.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ11: Aamu jatkui samalla kaavalla, tehtiin aamiaista, juotiin kahvia ja uitiin lisää. Lähdettiin ajamaan puolen päivän aikaan kohti Kroatiaa.

image.jpg
image.jpg

Nyt ollaan tosiaan Kroatiassa ja ajateltiin täällä tutkailla paikkoja reilun viikon ajan. Ihan huikea reissu ollut nyt jo ja vielä vaikka kuinka monta viikkoa jäljellä. Fiilis koko ajan rakastunut ja onnellinen, eikä oikein meinaa millään uskoa, että mulla on tollanen tyyppi vierellä joka jakaa nämä samat unelmat. 

MONTANA - ON THE ROAD

Reissumme pisin ajopätkä sijoittuu Montanaan jossa posotettiin menemään yhtenä päivänä putkeen sellaiset 8 tuntia. Ajateltiin sen olevan raskas, mutta eipä ollutkaan. Suurimpia ajohuolia tässä vaiheessa reissua olivat olleet lähinnä tielle eksyneet kilpikonnat aikaisempina päivinä. Vaikka en haluaisi ajaa minkään eläimen päälle niin ajatus kilpikonnan yliajosta tuntui jotenkin kamalimmalta mahdolliselta. Toisekseen nimenomaan Montanassa tiet olivat juuri niitä luotisuoria ja horisonttiin tuijottaessa tuntui etteivät ne pääty koskaan. 

Vaihdettiin kuskia parin tunnin välein ja aina kun ajajaa rupesi puuduttamaan suoran ajo. Samalla oli aikaa käydä tutustumassa paikallisiin huoltoasemiin, joista piti aina ostaa jotain uusia erikoisherkkuja maisteltavaksi. Monessakin paikassa paikalliset ihmettelivät suuresti miten oltiin eksytty keskelle ei mitään ja kyselivät reissun tarkoitusta. Ei ollut kerta eikä edes kaksi kun joku kysyi mistä ollaan kotoisin ja vastattuamme Suomesta saatiin jatkokysymys, että missä osavaltiossa se oikein on. Jotenkin on vaikea ihan ymmärtää miten tietyllä tavalla aikaan jymähtäneitä monet paikat Amerikassa ovat, kyllä sitä monesti tuli mietittyä miten onnekas sitä onkaan itse kun pystyy matkustamaan ja näkemään maailmaa.

Matka tosiaan jatkui kohti Montanan Browningia ja mitä lähemmäksi päästiin sitä sankemmaksi savukin tiheni. Joidenkin kylien kohdalla tuli lievät Walking Dead-fiiliksetkin kun ihmisiä ei näkynyt missään, mutta sumusta paljastui ränsistyneitä tönöjä ja tyhjillään nököttäviä autojen rotiskoja. Lähempänä Glacieriä päästiinkin sitten näkemään parin vuoden takaisia metsäpalon runtelemia metsiä, jotka olivat aika aavemaisia nekin savusumun keskellä. Mielenkiintoinen ajopätkä kertakaikkiaan.

PARK CAFE MONTANA PARK CAFE PARK CAFE MONTANA MONTANA MONTANA