ENSIMMÄINEN VIIKKO EUROOPASSA - ON THE ROAD

Vähän reilu viikko takana meidän Euroopan road tripistä. Ihan uskomatonta, että matkalla on oltu vasta viikko kun ajallisesti tuntuu, että oltaisiin kuukausi jo seikkailtu. Tässä pieni tiivistelmä meidän päivistä tähän mennessä. 

PÄIVÄ1: Lähdettiin matkaan illalla ja hypättiin 21.30 laivaan ja matkattiin Tallinnaan. Ihailtiin ihan älyttömän upeaa auringonlaskua ja jänniteltiin alkavaa reissua.

image.jpg

PÄIVÄ2: Ajettiin Virosta koko pitkä pätkä alas Puolaan asti sillä koko Baltian satoi kaatamalla vettä. Puolassa vietettiin yksi yö erään paikallisen papparaisen pihalla.

image.jpg

PÄIVÄ3: Ajettiin Puolan pohjoisosista etelään Tatravuorille ja 8 tunnin ajopäivä venyi 12 tunniksi kun jouduimme jumiin kolarin sekä ruuhkien takia. Yöllä päästiin vihdoin Tatralle ja majatalomme isäntä tarjosi itsetehtyjä lihoja, Vodkaa ja tanssitti meitä Puolalaisen musiikin tahtiin.

image.jpg

PÄIVÄ4: Otettiin iisisti ja käytiin meidän majatalon läheisellä vaellusreitillä ottamassa vähän tuntumaa vuoristoon. Saatiin lainaan majatalon isännän kartta vuodelta 68 joka palveli hyvin sillä miksikäs ne vuoret olisivat siinä ajassa muuttuneet?

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ5: Herättiin aamulla, pakattiin rinkat ja lähdettiin valloittamaan vuoria. Suunnitelmissa oli mennä koko Tatrojen yli menevää vaellusreittiä pitkin viidelle järvelle yöksi. Reitillä oli useita huippuja joista korkeimmalla Swinicalle 2300 metriin joutui kipuamaan kettinkejä pitkin. 7 tunnin vaeltamisen jälkeen päästiin vihdoin vuoristomajalle, joka oli täynnä. Saatiin kuitenkin asiaankuuluvasti lattiapaikat ja nukuttiin ruokasalin lattialla.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ6: Aamulla herättiin enemmän ja vähemmän jumissa, mutta onnellisina maailman kauneimpien järvien sekä vuorten ympäröimänä. Matka jatkui taas vuorten yli kohti Morskie Okoa ja sieltä Lysa Polanaan josta otettiin bussi takaisin Zakopaneen. Fyysisesti ja henkisesti rankimmat kaksi päivää mitä muistan, mutta maisemat ja fiilis jokaisen sekunnin arvoinen. Puolan Tatroille on päästävä takaisin.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ7: Jatkettiin matkaa Puolasta kohti Slovakiaa. Matkalla oli tarkoitus käydä Tatroilla vielä, mutta Slovakin puolella oli pelkkiä turistikyliä toisensa perää, joka vei nopeasti fiilikset. Jatkettiinkin suosiolla matkaa kohti Slovensky Raj:n leirintäaluetta. Otettiin rennosti ja paikalle osui kaksi muutakin Transporteria, vietettiin porukalla iltaa ja jaeltiin vinkkejä puolin ja toisin.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ8: Herättiin aamulla, jotta saataisin rauhassa kulkea läheinen vaellusreitti Sucha Bela, joka kulkee koko matkan pitkin vesiputouksia. Saatiinkin olla ihan rauhassa ja päästiin nopeasti takaisin leirintäalueelle. Tehtiin ruokaa ja jatkettiin matkaa. Sitten alkoikin jännät paikat sillä meidän auto keitti totaalisesti yli ja jumahdettiin tielle useammaksi tunniksi. Hermoröökien ja odottelun jälkeen suunnitelmat meni vähän uusiksi ja otettiin hätäyöpyminen tien päältä.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ9: Aamulla tutkailtiin uudestaan auton tilannetta konepelti auki ja paikallinen Slovakilainen sattui pysähtymään meidän kohdalle ottamaan kuvaa. Selvisi, että hänellä oli joku käsitys autoista ja sitten meitä vietiinkin jo korjaamolle. Parissa tunnissa auto oli taas kunnossa ja samassa tohinassa saatiin uusi toimiva tööttikin, eikä rajaa mennyt kuin naurettavat 30 euroa. Matka jatkui taas ja ajettii Unkariin, josta napattiin yöksi jurtta.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ10: Lähdettiin ajamaan kohti Kroatiaa, mutta lämpötilojen noustessa +35 asteeseen skipattiin kaikki suunnitelmat ja jäätiin matkalla olevalle Balaton-järvelle, joka oli paras idea koskaan. Aivan super kaunis paikka, turkoosia vettä ja leirintä aivan rannassa. Vietettiin kokonainen vuorokausi vain uiden ja löhöillen, täydellistä.

image.jpg
image.jpg

PÄIVÄ11: Aamu jatkui samalla kaavalla, tehtiin aamiaista, juotiin kahvia ja uitiin lisää. Lähdettiin ajamaan puolen päivän aikaan kohti Kroatiaa.

image.jpg
image.jpg

Nyt ollaan tosiaan Kroatiassa ja ajateltiin täällä tutkailla paikkoja reilun viikon ajan. Ihan huikea reissu ollut nyt jo ja vielä vaikka kuinka monta viikkoa jäljellä. Fiilis koko ajan rakastunut ja onnellinen, eikä oikein meinaa millään uskoa, että mulla on tollanen tyyppi vierellä joka jakaa nämä samat unelmat. 

Suvi Höyden

00100, finland